Tanja Komulainen, Eveliina Tyllinen, Kalle Äijälä ja monet muut – listaus Luja-Lukon menestyneimmistä yleisurheilijoista sekä erityispoimintoja kauempaa historiasta

Tanja Komulainen on voittanut kiekonheitossa ja kuulantyönnössä aikuisten SM-kisoissa yhteensä 8 kultaa, 12 hopeaa ja 4 pronssia.

Pälkäneen yleisurheilua esittelevän juttusarjan viidennessä ja viimeisessä osassa kerrotaan Pälkäneen Luja-Lukon parhaista tuloksista sekä muutamista vanhemmista pälkäneläisistä urheilijasankareista.

Kuten jo aiemmissakin kirjoituksissa on todettu, yhdistivät Pälkäneen Lukko ja Luopioisten Luja voimansa kuntaliitoksen yhteydessä ja uusi seura Pälkäneen Luja-Lukko aloitti toimintansa 2007. Uudella nimellä ei ole ehditty toimia vielä pitkään, mutta yleisurheilutilastoista löytyy jo hienoja sijoituksia seuran urheilijoille.

Taulukossa ovat Luja-Lukon yleisurheilutulokset, jotka löytyvät Tilastopajan ylläpitämistä Suomen kaikkien aikojen tilastoista toukokuun alussa 2023. Arviointiin on otettu suoritushetkellä seuraa edustaneiden henkilöiden tuloksia tavallisimmista ulkoratojen yleisurheilulajeista. Urheilija on voinut tehdä vielä kovemman tuloksen jonkun toisen urheiluseuran nimiin.

Pälkäneen Luja-Lukkoa 2007–2010 edustanut Tanja Komulainen (o.s. Mäkinen) ottaa kaksoisvoiton tässä tulosluettelossa. Komulainen esiteltiin jo Pälkäneen Lukon naisten artikkelissa, mutta kerrataan vielä, että hän on voittanut kiekonheitossa ja kuulantyönnössä aikuisten SM-kisoissa yhteensä huimat 8 kultaa, 12 hopeaa ja 4 pronssia.

SM-mitalien lisäksi Komulainen toi Luja-Lukolle arvokisaedustuksen, sillä hän kilpaili ensimmäisen kerran EM-kilpailujen kiekonheitossa 2010. Komulaisen ura on kestänyt pitkään, sillä hän rikkoi aikuisten kiekolla 40 metrin rajan jo 1996. Viime kesänä hän oli SM-kisojen kuudes ja kauden pisin kiskaisu oli hieman alle 50 metriä.

Taulukossa on mukana kaksi seiväshypyn suoritusta. Eveliina Tyllinen ja Siina Kanerva kilpailivat ennätykset tehdessään vielä 16-vuotiaiden sarjassa. Tyllinen sijoittui nuorten sarjoissa SM-kisoissa kahdesti yhdeksänneksi. Kanerva on myös ollut kahdesti kymmenen parhaan joukossa, lajina tosin on ollut 3 000 metrin kävely.

Viivi Taipale on tehnyt hienoa jälkeä heittolajeissa. Hän on kilpaillut nuorten sarjojen SM-kisoissa kuulantyönnössä, kiekonheitossa ja moukarinheitossa ja on ainakin kahdesti sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon.

Aki Viitanen oli 13- ja 14-vuotiaiden SM-kisoissa aivan mitalin tuntumassa sekä kuulantyönnössä että kiekonheitossa 1990-luvun alkupuolella. Seurana oli tuolloin Pälkäneen Lukko. Paras Luja-Lukolle kirjautunut tulos on taulukossa näkyvä kiekkokaari vuodelta 2011. Viitasen 12-vuotiaiden sarjassa työntämä tulos 13,13 metriä on tämän ikäluokan sisäratojen tilastossa upeasti sijalla kuusi. Taakse jää monia yleisurheilun ystäville tuttuja nimiä, kuten Petri Keskitalo, Ville Tiisanoja ja Timo Aaltonen.

Viime vuosina seuran yleisurheilijoista ovat kovia tuloksia tehneet ainakin Kalle Äijälä ja Ilari Hurskainen. Äijälä on menestynyt useassa lajissa ja hän oli esimerkiksi kuulantyönnön viides 14-vuotiaiden SM-kisoissa 2020. Hurskainen on kilpaillut todella monessa lajissa ja korkeimmat ulkoratojen tilastosijoitukset ovat moniotteluista.

Luja-Lukon ensimmäisiltä toimintavuosilta löytyy monia hienoja suorituksia. Hanna Tainio ja Aki Niemi tekivät seuralle kovia aikoja kestävyysjuoksuissa vuosikymmen sitten. Eero Mäki-Mantila oli kahdesti moukarinheiton seitsemäs nuorten sarjojen SM-kisoissa Pälkäneen Lukon urheilijana, ja Luja-Lukolle on kirjautunut reilusti yli 40 metrin kaari aikuisten moukarilla heitettynä. Joona Siira hyppäsi pituudessa ja Johannes Kankila kolmiloikassa komeita tuloksia. Kankila voitti 19-vuotiaden halli-SM-pronssia kolmiloikassa 2009, mutta hän edusti silloin jo Tampereen Urheilijat -38:aa.

Tässä kirjoistussarjassa on mainitsematta vielä kolme pälkäneläisen yleisurheilun merkkihenkilöä. Heistä ensimmäinen on vammaisurheilun legenda Jouko Grip. Grip keräsi eniten arvokisamitaleja maasto- ja ampumahiihdosta, mutta myös yleisurheilussa menestys oli upea. Hän voitti 400 ja 1 500 metrin kultaa New Yorkin 1984 paralympialaisissa. Kaikki lajit ja arvokisat huomioiden Gripillä on lähes uskomattomat 26 kultaa, 8 hopeaa ja 7 pronssia. Hänet on valittu Suomen Paralympiakomitean paraurheilun kunniagalleriaan ja kansainvälisen paralympiakomitean Paralympic Hall of Fameen.

Gripin pienoispatsas on Pälkäneen liikuntahallin edustalla olympiamitalisti Toivo Salosen luistelijapatsaan vieressä. Kokonaisuuden täydentää juoksijapatsas, joka esittää Väinö Sipilää.

1897 syntynyt Väinö ja hänen kaksi vuotta vanhempi Toivo Heikki -veljensä olivat Suomen kestävyysjuoksun parhaimmistoa 1920- ja 30-luvuilla. Urheilu-urat alkoivat Pälkäneen Pyryssä, mutta parhaat tuloksensa he tekivät Tampereen Pyrinnössä. Vuoden 1924 maastojuoksun SM-kilpailuissa veljekset ottivat kaksoisvoiton. Toivo oli Pälkäneen Lukon ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1935 ja Väinö toimi vastaavassa tehtävässä vuosina 1941–1960.

Toivo voitti useita SM-mitaleita ja Väinö menestyi jopa kansainvälisesti. Hän oli neljäs Ville Ritolan voittamassa 5 000 metrin kilpailussa Pariisin 1924 olympialaisissa. Neljä vuotta myöhemmin Amsterdamissa Väinö oli maratonin 15:s. Suurimpia meriittejä ovat myös 20 000 ja 30 000 metrin juoksun maailmanennätykset. Kalevan kisoista hän voitti 3 kultaa, 8 hopeaa ja 5 pronssia sekä maastojuoksun SM-kisoista neljä henkilökohtaista Suomen mestaruutta.

Pälkäneen hirveksi ja Pälkäneen orhiksi kutsuttu Väinö oli tunnettu juoksutyylistään. 8.8.1937 ilmestyneessä Aamulehdessä kuvataan, kuinka hän maastojuoksussa paineli kankaita pitkin hirven askelin ja alamäissä otti huolettomilta näyttäviä jättiharppauksia.

Sipilän kerrotaan olleen aina hyväntuulinen ja ystävällinen. Hänen huumorintajunsa sai jopa totisena tunnetun Paavo Nurmen hymyilemään. Sipilä toi myös tunnettuja urheilijoita kilpailemaan kotiseudulleen ja nostatti näin pälkäneläisten urheiluintoa.

Päätetään kirjoitus edellä mainitun Aamulehden artikkelin tunnelmointiin Sipilän pitkästä urasta: ”Ken taitaakaan laskea ne hikipisarat, jotka ovat urheilun alttarille tippuneet ja laskea ne askeleet, jotka hän on ottanut vauhdinhurma kasvoillaan… Häntä ei ole musertanut tappio eikä ole kaatanut loistavinkaan voitto. Sellainen mies on Pohjois-Hämeellä.”