Syksyllä lehtipuut varistavat lehtensä. Se on aivan normaalia, mutta kun lehdet varisevat tai ruskettuvat jo kesällä, kyse on jostain muusta. Useita kyselyitä on viime viikkona tullut siitä, miksi lepänlehdet ovat muuttuneet ruskeiksi kesken kasvukauden. Saman olen huomannut itsekin tapahtuneen, kun ajelee hitaasti ja katselee teiden varsia. Usein kymmenien metrien matkalta kaikki pienet lepän versot ovat täynnä ruskeita, kuolleita lehtiä.
Syy tähän löytyy eläinmaailmasta. Meillä luonnossa elää noin 260 lehtikuoriaislajia, joiden ravintoa puiden ja pensaiden jopa kukkien lehdet ovat. Nämä usein pienet, värikkäät kovakuoriaiset munivat kasvien lehdille ja munista kuoriutuvat toukat tarvitsevat ravintoa kasvaakseen isoiksi. Ravintona on usein se alusta, jolle munat on munittu. Lepänlehdille munii ainakin idänlehtikuoriainen, joka on noin 2–3 millimetriä pitkä sininen, hyvin kupera kuoriainen. Sekä aikuinen että toukka nakertavat lehdistä pehmeät osat ravinnokseen ja jättää jäljelle vain paljaat lehtiruodit ja -suonet. Silloin kun kuoriaisia on paljon, on jälki nyt nähdyn kaltaista.
Myös muut hyönteiset syövät kasvien lehtiä. Keväällä pieni perhonen, tuomenkehrääjäkoi, muni tuomen lehdille ja toukat söivät lehdet pois, nyt sama tapahtuu lepälle. Miksi toisina vuosina on kuoriaisia enemmän kuin toisina, niin se on luonnon ilmiöitä. Monella hyönteisellä on kausivaihtelua niin, että tämänkaltainen invaasio tulee aina muutaman vuoden välein. Onpa sellaisiakin hyönteisiä, että niitä tavataan vain joka toinen vuosi tai joka viides vuosi. Missä ne ovat sen väliajan, sitä ei aina tiedetä. Jotkut kuoriaiset elävät toukkana monta vuotta ja lymyävät maan alla piilossa, jotkut viipyvät koteloasteella pidempään. Hyönteisillä onkin aika jännä elämä, kun ne vaihtavat muotoa useamman kerran elämänsä aikana. Usein aikuisvaihe on niistä se lyhin, ehkä vain parin päivän mittainen, kun eläin on ensin saattanut olla toukkana monta vuotta. Me kuitenkin vain katselemme valmiita hyönteisiä ja helposti unohdamme muut vaiheet, tuskin niitä edes tunnemme. Kukapa tunnistaisi mustan röpelöisen kuusijalkaisen madon kauniin leppäkertun toukaksi. Leppä ei kuoriaisten tuhoista kuole niin kuin ei tuomikaan. Ensi vuonna taas uudet puhtaat lehdet kasvavat silmuista valmistamaan puulle ravintoa.
Saman kohtalon kokevat joskus myös pajut, joita myös kiusaavat monet lehtikuoriaiset: on pajunälvikäs, haavanlehtikuoriainen, ruskokalvajat ja monet muut. Tänäkin vuonna pajupensaita löytää loppuun kaluttuina ojista ja teiden varsilta. Pienet kalvajat ovat hakeneet niistä ravintoa. Näin luonnossa tapahtuu kiertoa, toisen elämä on toisen kuolema eli toinen on toisen ravintoa. Jos tämä ketju häiriintyy, edessä voi olla jonkin lajin runsas lisääntyminen. Sitten kestää taas jonkin aikaa, ehkä vuosia, ennen kuin päästään uudelleen tasapainoon syöjien ja syötyjen välillä.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
