”Sanat eivät riitä kertomaan” on muutaman kymmenen vuoden takainen Pasi Kauniston hitti-iskelmä, joka elää vieläkin. Laulu kertoo tunteista ja rakkaudesta. Mistä sitten kertoo Pirkanmaan hyvinvointialueen laatima ilmoitus Sydän-Hämeen Lehdessä 26.7.2023. Ei ainakaan rakkaudesta.
Syrjintä liippaa tämänkaltaista tiedottamista aika läheltä. Lähes kaikki ja ainakin isoimmat päätökset tehdään nykyisin kaupunkilaisten toimesta ja heidän näkökulmastaan. Kansanedustuslaitoskin koostuu lähes pelkistä kaupunkilaisista. Mahtaako Pirkanmaan hyvinvointialueen edustajistossa olla ketään, joka oikeasti edustaisi maaseudun ihmistä?
Näin ollen Pirha on päättänyt, että Luopioisten terveysaseman toimintoja supistetaan yhdellä päivällä viikossa. Asemahan on ollut jo useita vuosia suljettuna joulun/uudenvuoden aikoihin sekä kesälomien aikaan. Tämä aukioloajan supistus 20 prosentilla on merkittävä heikennys palveluun.
Päätöksen mukaan Aitoon alueiden asukkaiden terveysasema olisi jatkossa Pälkäneen terveysasema. Se ei nyt sinänsä maata merelle vie, 5–6 kilometriä pidempi edestakainen matka, mutta kun on totuttu samalla reissulla hoitamaan muitakin asioita vanhassa tutussa kuntakeskuksessa: tavataan tuttuja; käydään torilla, poiketaan vanhainkodilla ja tietenkin hautausmaalla ja niin edelleen.
Mutta vaikka aitoolaiset menisivätkin Onkkaalaan, niin sitä me emme ymmärrä, millä tavoin se helpottaisi Kukkian ympärillä olevien muiden kylien ihmisten hoitoon pääsyä, kun samaan aikaan hoitajien työtä keskitetään Luopioisista Pälkäneelle.
Joitakin vuosia sitten, kun Luopioisten hammaslääkärin vastaanotto lopetettiin, sanoi eräs vanha kunnallismies minulle: Se on alkanut terveyskeskuksen alasajo. Saat nähdä, ei mene aikaakaan, kun koko asema suljetaan. Olikohan se virhe mennä siihen kuntaliitokseen?
Mihin terveydenhoito maaseudulla on menossa? 1950–60-luvuilla Luopioisissa pääsi lääkärin vastaanotolle samana päivänä, kun meni odotushuoneeseen odottelemaan. Kunnassa oli yksi kunnanlääkäri, kaksi terveyssisarta, toinen kirkolla toinen Aitoossa, ja yksi kätilö Lempi Tiiles kirkolla. Hän on minutkin maailmaan päästänyt. Juurakon muori oli avustajana ollut. Oli muka vähän niin kuin itsekseen sanonut, että kaikenlaista harmia kun minä synnyin.
On otettava vielä huomioon, että Luopioisten kunnan väkiluku oli 1940–50-lukujen taitteessa noin 4700–4800 henkeä, ja tuskinpa tänä päivänä 2200.
”Tarttis tehdä jotain”, sanoi Mauno Koivisto aikanaan. Samoin sanoi Raimo Honkanen, ystävä ja kaveri 70 vuoden ajalta ottaessaan yhteyttä. Pidettiin aika pitkä puhelinpalaveri ja siltä pohjalta tämän kirjoituksen kirjoitin – tosin voimasanoja on karsittu runsaasti.
Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka murheellinen olen tästä asiasta tätä kirjoittaessani. Terveisiä tutuille ja ystäville, erityisesti siellä Luopioisten vanhainkodilla, Attendossa ja Kostiakodilla. Ellei asiat olennaisesti muutu, poikkean taas jonain päivänä.
Pentti Tuominen
