Sydän-Hämeen Lehdessä (shl.fi 3.10.2023) oli lukijan kuva kukkivasta puolukasta syyskuussa. Puolukkaretkillä toisinaan kohtaa tosiaan kukkivia puolukanvarpuja marjamättäillä. Tämä tuntuu luonnonvastaiselta. Eihän kukista millään ehdi tulla marjoja enää tänä vuonna, eivätkä ne säily talven yli ja tee marjaa ensi kaudella. Miksi sitten näin tapahtuu?
Kasvit valmistautuvat tulevaisuuteen jo edellisenä kesänä. Monivuotiset kasvit kasvattavat niin lehti- kuin kukkasilmutkin valmiiksi loppukesän ja syksyn aikana, jotta ne ovat valmiina keväällä olosuhteiden tultua suotuisaksi kasvulle. Kun katsoo tarkkaan puita, pensaita tai varpuja, näkee silmut tämän kesän lehtihangoissa. Keväällä niistä alkaa lämmön ja valon vaikutuksesta kasvaa joko kukkia tai lehtiä. Kukkasilmut ovat yleensä hieman suurempia. Syyskuulla eletään valaistuksen suhteen alkukevään maaliskuun olosuhteita. Usein lämpökin on sopiva. Niinpä kasvi saattaa erehtyä ja aktivoi kukkasilmut aukeamaan. Näin ainakin asia selitetään. Toki siinä saattaa olla muutakin meiltä salaista kasvien elämään liittyvää.
Olen useana syksynä tehnyt syksyisen kukkalaskennan aina kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tällöin törmää joskus juuri tällaiseen jälkikukintaan. Valtaosa kukkivista kasveista on kuitenkin normaaleja kesäkukkia, jotka vain kukkivat syksyyn saakka. Jouluun mennessä kukinta luonnollisesti kuitenkin loppuu. Omissa havainnoissani samalla reitillä syyskuussa tapaan keskimäärin 70–80 kukkivaa lajia, lokakuussa puolet siitä ja marraskuussa taas puolet eli alle 20 lajia. Joulukuussa kukkivia on vain muutama, yleensä alle kymmenen, jos maa ei ole jo lumen peitossa. Myöhäisimmät ovat yleensä yksivuotisia rikkakasveja, esimerkiksi vesiheinä.
Useat näin syksyllä kukkivat kasvit löytyvät alueilta, jotka on kesän aikana niitetty. Tämä on luonnollista, sillä katkaistu kasvi yrittää korjata tilanteen kasvattamalla uuden haaran, joka sitten aikanaan kukkii. Näin on varsinkin monivuotisten kasvien kohdalla. Kasvaminen vie kuitenkin aikaa, ja tällainen kasvi ehtii kukkaan vasta syksyllä. Niinpä tienvarsilla kukkivat vielä kesällä katkotut kaunokit, saunakukat ja pietaryrtit. Nurmikoilta, jotka leikataan ahkeraan, löytää näin syksyllä vielä kylänurmikat, lutukat ja voikukat täydessä kukassa, koska ne kasvavat nopeasti kukkimisvaiheeseen. Eri asia on sitten se, tuleeko niistä kukista ollenkaan itämiskykyistä siementä. Onhan sitten niitäkin, jotka tekevät kukkasilmuja koko ajan ja kukkivat koko kesän häiriöistä huolimatta.
Omalla pihallani jälkikukintaa on myös esiintynyt. Ennätyslämmin syyskuu on houkutellut myös osan koristekasveista kukkimaan uudelleen. Tälläkin hetkellä lokakuun alussa juhannusruusussa on muutama valkoinen kukka ja alppiruusu on avannut yhteen oksaan useampia kukkasilmujaan. Näistä silmuista ei enää ensi vuonna tule kukkia, mutta onneksi kasveilla on runsaasti kukkasilmuja varastossa. Niinpä ensi kesänäkin odotan runsasta kukintaa.
Tältä vuodelta on syytä pistää taas kynä tauolle ja odottaa ensi kasvukautta. Kiitos kaikille lukijoille mielenkiinnosta ja kysymyksistä. On ollut ilo pohtia kanssanne luonnon ihmeellistä maailmaa.
