Syksy saapuu ja meillä monilla melankolia täyttää mielen. Syksy tuo itselle värejä luontoon, tunnelmaa, tuoksuja. Aika, jolloin ladataan akkuja, ollaan kotona, tavataan ystäviä ja rakkaita pimenevissä illoissa. Ulkoillaan, ihmetellään luonnon ihmeitä.
Luin jokin aika sitten Mymmelin lohduttoman kirjoituksen, joka muistutti tämän ajan sodista ja tuskasta. Näinhän se on. Elämme ikäviä aikoja.
Itselläni nousee aina halu miettiä ja pohtia, mikä on hyvää synkillä hetkillä. Näitä ikäviä uutisia kun tulee joka päivä joka kanavalta: sotaa, kauhua, ilkeyksiä, jengien tekosia
Missä ovat hyvät uutiset? Että meillä olisi rauha sydämessä ja rauha olla ja elää ilman ikäviä asioita. Minäkin olen mummeli, viiden tytön äiti, neljän lapsen isoäiti, ja pikku Matteon isoisoäiti, lisäksi on vielä bonuslapsia. Olen toiminut yhdeksän lapsen sijaisäitinä, kun he ovat sitä tarvinneet.
Yritän täyttää päiväni ilolla, kiitollisuudella monista asioista. Olla läsnä läheisille ja rakkaille ja myös ystäville, kannustaa, rohkaista auttaa aina kun voi.
Perhe on tärkeä voimavara varsinkin tallaisina aikoina. Sen luoma tuki ja turva lohduttaa ja auttaa. Olen kiitollinen perheestä, se joukko on turvana silloin kun sitä tarvitaan. Varsinkin tällaisina hetkinä asioista on hyvä keskustella. Perheen merkitys vain kasvaa, kun maailmassa on paljon pahaa.
Koti on paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Itse olen kymmenpäisen perheen nuorimpia. Kodista on hyviä muistoja, vaikka olimme köyhiä. Äidin ja isän liitto oli meille mallina: he huolehtivat meistä yhdessä kykyjensä mukaan. Äidillä oli tietysti kädet täynnä työtä, kun isä oli töissä, hän kyllä auttoi ja heillä oli yhdessä hauskaa.
Erityisesti minulle jäi pikkutyttönä mieleen, kun isä kävi sanomassa hyvää yötä ja peitteli meitä. Vielä näin yli 70 vuoden jälkeen se on ihana muisto kodista ja isästä. Hän vei meitä myös harrastuksiin isoveljeni kanssa ja oli mukana kannustamassa meitä, SM- ja EM-tasolle saakka yllettiin.
Tässä ajassa tarvittaisiin enemmän tätä ”peittelemistä” lapsille ja nuorille. Osoittaa heille, että koti on se paikka, missä saa olla oma itsensä ja opitaan ne elämän perusasiat. En varmaan itse nuorena äitinä miettinyt näitä, kotoa tuli se malli millä mentiin ja opittiin.
Uskon että monen nuoren kohdalla tämä yksinkertainen osoitus välittämisestä ja rakkaudesta kantaa pitkälle ja tuo turvaa pahassa maailmassa.
Totta kai jokainen toivoo viisautta päättäjille, jotta sodat loppuisivat ja sekin nuoriso, joka riehuu tuolla, löytää muuta tarkoitusta elämälle kuin pahanteon, saisimme hyviä uutisia pahan sijaan. Jokainen aloittaa itsestään, me olemme vastuussa itsestämme ja voimme valita sen hyvän ympärillemme. Uskon nuoriin: kun meillä on aikaa heille, kuunnella ja olla läsnä, jotta he saavat hyvät eväät kotoa maailmalle. Pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys nuorelle.
Lopuksi lainaan esikoiseni (52 vuotta) kastepapin sanoja meille kastepäivänä. Nämä sanat sopivat tähänkin päivään ohjeeksi: ”Jokaisen kodin ihmissuhteiden vaalimisessa ja hoitamisessa tarvitaan paljon syliä, tarvitaan paljon lähellä oloa. Tarvitaan syliä ihan kirjaimellisesti ja tarvitaan sitä syliä ja ilmapiiriä, jossa vanhemmat yhdessä tukevat toinen toistaan, jossa elämän ilot ja surut kohdataan yhdessä, jossa kipeistäkin asioista voidaan puhua avoimesti, jossa lapset saavat rakkautta ja lapsia ollaan rukouksessa kantamassa Vapahtajan syliin ja jossa itsekin pyydetään hiljaa olla hänen siunattavanaan.” (Juhani Muilu)
Merja Vilkki
Lue myös:
Huh, näitä aikoja – ”Toivotaan, että saamme edelleen elää rauhaisaa hyvinvointielämää”
