Annetaan ajanrattaan pyöriä takaperin likipitäen sata vuotta, sukupuolisesti eri lailla suuntautuneilla oli oma raskas taakka kannettavanaan. Sen aikaisessa maaseutuyhteiskunnassa viestit kulkivat suusta suuhun juorun muodossa. Laitikkalan kylässä Kokkolan talossa piikonut 1800–1900 -vuosituhansien vaihteessa Karoliina-nimellä tunnettu henkilö, jonka muistettiin pukeutuneen mustaan pitkään hameeseen ja suullisen perinnetiedon mukaan hiukset olisi sidottu niskaan nutturalle. Isommissa taloissa työväki saunoi väensaunassa, joko yhteisesti tai naisten- ja miesten vuoroilla. Karoliina vältteli paljastamasta kehoaan, halusi pestä työhikensä yksinään.
Karoliina kävi saunomassa sukulaispaikassa, talon 1933 syntynyt pikkulikka sai saunoa hänen kanssaan, saunakaveri peitteli genitaalialuettaan. Karoliinalle kasvoi parta, sen aikaisissa pesutiloissa raastanut partaa pois, haavautumia oli tullut ja veri valunut poskia pitkin. Ulkonäöltään hoikka, ei naisellinen, roteva, miehiset voimat.
Kulkijoita poikkesi
Samainen Karola, Karoliina Koivisto, asusti punaista mökkiä Iltasmäessä palokunnan talon puolella nykyisessä metsikössä, silloisen Hiissan naapurissa. Lahti- Tampere tiestä erkanevan Kollolaan lähtevän tien oikealla puolella. Yhdellä seinällä sijainnut pitkä puupenkki, toisella seinustalla sänky, pöytä ja pieni kaappi siihen pirttiin olivat vielä mahtuneet. Ikkuna oli keskellä rakennusta, pirtin pääty maantielle päin, ei ollut kaivoa eikä ulkorakennusta, mökissä oli ollut varastotila. Tontilla kasvatettiin Henna-äidin aikana perunaa, mäkitupa-asuinrakennuksen uskotaan olleen siinä paikalla kauemmin. Iltasmäen koulun kaivosta 1930- luvulla koulun aloitettua toimintansa, Karoliinan tiedettiin hakeneen ämpäreillä ruoka – ja talousvetensä.
Iltasmäen mökissä Karoliinan Henna-äiti aloitti ajanvietekahvilan pitämisen, sanoneet Kestikievariksi, sopu sijaa antoi periaatteella. Kulkijat tiesivät poiketa pirtissä, yösijakin heille oli järjestynyt. Marjapussi-nimistä peliä korteilla poikkesivat naapurit pelaamassa.
Karoliina kulki Ruokolan ja Kollolan kartanoissa hikisissä, raskaissa, likaisissa peltotöissä ja riihen puinnissa, Ruokolan tiilitehtaalla, Pajulan navetassa hoitanut mulleja. Eräs muistelija oli nuorena tyttösenä nähnyt, kuinka Karoliina oli kova niittämään, niitti viikatteella viljaa Ruokolan kartanon vainiolla.
Karolasta kertoneet henkilöt olleet lapsina silloisena ajankohtana, vartuttuaan oli heille kerrottu edellisen sukupolven taholta pienemmässä piirissä yksityiskohtia. Lapsina heitä kiinnosti salaa kuunnella aikuisten jutustelua, eivät kaikkia yksityiskohtia siihen aikaan ymmärtäneet, aikuisten asioina painuivat mieleen. Eräskin miesmuistelija totesi samaan aiheeseen, Karoliinan hameenaluksen olleen arvoitus aikuisille, sai juorulle aihetta, hänestä riitti puhetta. Ei siihen aikaan julkisesti rohjettu ilmaista, miten olisi kuulunut suhtautua Karoliina Koivistoon, Karolan ympärillä velloneeseen salamyhkäisyyteen. Hän sai jalansijaa itselleen ahkeralla työntekemisellä. Luonnonoikku, jolle ei löytynyt arkisessa puheessa hyväksyntää, hermafrodiitti, mies- nainen samassa kehossa.
Hänen uskotaan syntyneen pälkäneläisenä, kastettiin miehen nimellä Kaarle Kustaaksi. Hänestä alkanut tuntua, naisellisuus valtasi hänen kehonsa, nimi muuntui Karoliinaksi, Karola- kutsumanimenä.
Salamyhkäisyys Karoliinan ympärillä
Joulun kynnyksellä, kun mökkiin poikkesi yösijaa pyytämään kulkukauppias, oli naapureita ollut kahvittelemassa ja pelaamassa marjapussia kortilla. Sinä jouluna Karoliina oli tuonut naapurin naisväelle esiliinat ja huivit. Ihmetelleet, millä rahalla köyhänä tiedetty tällaisia lahjoja on ostellut? Toiselta puolen maantietä oli mies poikennut tapahtuman aikoihin pirttiin viemään sianlihaa Karoliinalle ja nähnyt verisiä jälkiä rappusilla.
Senkertaista Kestikievarin yövierailua ei painettu villaisella, huhumylly oli alkanut jauhamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Iso-Ahon rannasta Pinteleen ja Harhalan salmen rajoilta oli katiskasta löytynyt luita hauenkutemisen aikoihin keväällä. Karoliinakin ihmetellyt, tällaisia puhutaan, oli tekeytynyt tietämättömäksi? Huhut vahvistuneet, jos se olikin Karoliina, tappoiko sen kulkukauppiaan?
Salaisuus pysyi talven yli, syyllistä virkavaltakin sen ajan keinoilla alkoi haeskella. Poliisi Iivari Kanninen oli poikennut Karolan pirtissä suorittamassa kotietsintää, jopa löytänyt kulkukauppiaalle kuulunutta oletettua tavaraa. Kannista varoittaneet, älä päästä selkäsi taakse, varoittaja tiesi, etteivät epäillyn otteet olleet naiselliset. Hämeenlinnan reissuhan siitä loppujen lopuksi tuli, suljetulla osastolla. Vankilassa Karoliina tiedettiin käyttäytyneen moitteettomasti, sieltä saanut suosituksen Sääksmäelle Jutikkalan kartanoon karjakoksi. Linja-autolla kulkenut viikoittain Iltasmäkeen, sukulaispaikassa mökkinsä lähellä yöpynyt usein, pitkän hameen värin muistivat vaihtuneen ruskeaksi.
Sukulainen osasi kuvailla vanhanmallista isoa kelkkaa, ettei se ollut vesikelkka, paremminkin vantiksilla (jalaksilla) varustettu potkukelkka. Karoliinan talon toisessa päädyssä, kylmässä varastotilassa kerrottiin kulkukauppiaan ruumista pitäneen, lumikelillä Pinteleen rantaan sen raahannut kelkallaan naisten pyykin huuhtoma-avannolle. Kelkan puita löydetty rannalta, osa kelkan puitteista viety Emmoolle halkopinoihin, ei nekään jäänyt huomaamatta.
Karoliina Koiviston siirryttyä ajasta ikuisuuteen mökkipaikan peri isänsä veljen tytär. Punainen mökki purettiin, vielä mökkipaikan ohitse kulkeneet kertoivat tunteneensa pelkoa. Mökin paikalle oli tarkoitus rakentaa Iltasmäen Työväentalo, kattoa se hirsikehikko ei saanut koskaan, hirret purettiin polttopuuksi.
Lähteet: Pälkäneeltä päin Rikkiönäisen kirkon pitäjästä, 2010, Anneli Kivelä. Karolasta kertoi Anneli Kivelälle suullista perinnetietoa nimeään haluamatta paljastaa ollut mieshenkilö. Nimillään Helmi Olander os. Peltonen, Matti Heikkilä, Eeva Seppänen os. Koskinen, Helka Eloranta os. Takanen, Esko Koskinen, Sirkka Allen os. Lahtinen, Meeri Järvinen os. Salo, Vilho Nikkanen. Asiatietoihin lisännyt ja tarkistanut Soile Iso-Aho Harhalasta.
Anneli Kivelä
