Lokakuun puolella näin myöhään iltapäivällä sateenkaaren taivaalla. Istuin kotimme keittiön pöydän ääressä ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä se loisti ihmeen kirkkaana, selkein värein. Päätin kirjoittaa muistiin värien järjestyksen: oranssi, keltainen, sininen, violetti ja vihreä ainakin. Sateenkaaren värit alkoivat hiljalleen himmentyä ja yllättäen se oli hävinnyt kokonaan näkyvistä.
Mieleeni alkoivat nousta erään lastenlaulun sanat: ”Sateenkaaren kaarisiltaa juosta tahtoisin, kauniit värit kaikki, purkkiin laittaisin. Sit` en tehdä voi, Jumala kun loi, kaarensa taivahalle. Sateenkaari, sateenkaari, meitä muistuttaa, on armollinen, rakastava Isä Jumala.”
Ihmeellistä on huomata, että nämä Jumalan ikiaikaiset suunnitelmat ja luomisteot ovat voimassa ja edelleen meidän nähtävissämme.
Asta Metsomäki¸Luopioinen
