Valtiovarainministeriö kertoi viime viikon päätteeksi, että kuntien valtionrahoituksesta jää kunnille maksamatta yli 400 miljoonaa euroa ensi ja seuraavana vuonna. Kunnissa nousivat kulmakarvat, kun ilmoitusajankohta oli samalla viimeinen päivä, jolloin niiden piti ilmoittaa ensi vuoden kuntaveroprosenttinsa.
Vähennyksen taustalla vaikuttava kuvio liittyy sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtymiseen kunnilta hyvinvointialueiden hoidettaviksi, eikä siirto sinänsä ollut yllätys. Rahantarvetta poteville hyvinvointialueille lupailtiin jo aiemmin lisärahaa sillä ehdolla, että palveluverkkoasiat saadaan runnottua maaliin. Kunnissa on osattu odottaa, mistä lokerosta hyvinvointialueiden rahoitukseen euroja kaivetaan.
Hallitus heräsi pehmentämään ministeriön ilmoitusta ja linjasi, että eurovähennykset ajoitetaankin vuosille 2025–27. Sillä on silti vaikutuksensa. Valtion ratkaisun arvioidaan nyt voivan sulattaa valtionavustuksista Pälkäneellä jopa 800 000 euroa ja Kangasalla peräti noin 2,4 miljoonaa euroa. Molemmissa on nieleskelemistä, kun varhaiskasvatus ja opetus ovat nykyisin suurimmat kuntien toimijat ja lähtökohtaisesti suurimman säästöpotentiaalin tarjoajat.
Hampaiden kiristelyä syntynee etenkin sote-palveluiden hoitamisesta kalliisti luopuneella Kangasalla, jossa jo ennen uusinta vähennystä ensi vuosi oli arvioitu – muun muassa aiempien valtionosuusleikkausten myötä – miljoonia euroja alijäämäiseksi. Hiljattaisessa valtuustokokouksessa Kangasalla ehdittiin pohtia veronkorotuksen tekemistä kaavailtua maltillisempana – siirto, joka olisi nyt osunut kipeästi omaan jalkaan, ei kuitenkaan toteutunut.
Hyvinvointialue yrittää Pirkanmaallakin kääntää omaa talouttaan positiivisempaan suuntaan karsimalla ja keskittämällä palveluverkkoa ja tuomalla korvaavina tuotteina käyttöön liikkuvia ja etäpalveluja. Kuntien koulu- ja päiväkotiverkkoratkaisuissa on nähty yleensä vain karsimista ja keskittämistä, mutta esimerkiksi Kuntaliitto väläyttelee muutakin. Se toivoo, että hallituksen lupaukset keventää kuntien toimintaa sääteleviä normia toteutuvat. Näin kunnissa voisi tulla mahdolliseksi esimerkiksi etäopetuksen ottaminen mukaan perusopetuksen opetusmuodoksi tai antaa kuntien itse arvioida, millaisissa päätöksissä vaikutusarvion tekeminen on tarpeellista.
Mielenkiintoista on nähdä, mitä miettii ja millaisella sote- ja sivistyspalvelujen palveluverkolla asioi eduskuntavaaleihin virittäytyvä kuntalainen vuonna 2027.
