Vuoden pälkäneläiseksi valitulla Aki Pehulla on asenne kohdillaan.
– Koetan elää hetken kerrallaan niin, että tulen kaikkien kanssa juttuun. Olen saanut kiitosta välittömästä ja humoristisesta otteestani elämään. Asioita ei tarvitse ottaa niin vakavasti.
Pälkäneen yrittäjien hallituksen ja Sydän-Hämeen Lehden äänestyksessä Aki Pehua, 34, luonnehditaan herrasmieheksi, joka auttaa aina, kun pyydetään niin työssä kuin vapaalla.
Tunnustuksesta mies on otettu. Hän oli varikolla, kun soitto tuli. Aluksi ei meinannut edes kuulua, mutta kun tieto valinnasta tuli, hymyhän se nousi huulille. Hänestä on hienoa, että auttamista arvostetaan näin korkealle.
– Jotenkin en ikinä ole halunnut itseäni nostaa. Olen koettanut vaikuttaa taka-alalla. Kiitosta olen eri tahoilta saanut, mikä tuntuu hyvältä.
Kiinteistönhoitajana Pälkäneen kunnassa työskentelevän miehen eteen voi tulla monenmoista ratkaistavaa. Jos ei jotakin osata heti hoitaa, sitten kysytään.
– Kysyvä ei tieltä eksy. No, menipä tämä runolliseksi, nauraa Aki Pehu.
Monessa mukana
Haastatteluhetkellä Pehulla on vapaata, mutta kyllä hän oli jo ehtinyt aamusta olla Valometsää rakentamassa. Sinne hän oli suuntaamassa haastattelun jälkeenkin.
– En osaa olla paikoillani kauaa. Jos minut istutettaisiin toimistoon koneen äärelle, tästä ei hyvää seuraisi. Saisin vain niskani jumiin, en muuta, mies virnuilee.
Hyväntahtoisuus tulee sydämestä – ja kasvatuksesta. Kun Pehu oli pieni, äiti teki kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Taysissa ja isä oli paperitehtaalla. Siskon kanssa oltiin välillä aina hoidossa, ja huolehdittiin toisesta. Auttamishalu tuli jo äidinmaidosta veriin.
Pehu on kotoisin Mäntästä, mutta perhe muutti Vehmaisiin Tampereelle pojan ollessa alakouluikäinen. Kymmenen vuotta on tullut asuttua Pälkäneellä kotihoidossa työskentelevän Milla-vaimon kanssa. Pariskunnalla on kolme lasta, joista vanhin Aada on 11, Aino, 4, ja Väinö, 3.
Pehun työ kiinteistönhoitajana on monipuolista. Välillä voi olla ovien rasvaamista, sitten taas joku automaatioon liittyvä ongelma. Kädentaitoa, hahmotuskykyä ja heittäytymistä työ vaatii.
Vapaalla mies nähdään usein talkoissa. Kostianvirran vanhempainyhdistykseen hän meni mukaan keväällä.
– Uusiakin koululaisia on kasvamassa. Haluan tehdä ja vaikuttaa asioihin.
Joskus vaimo on huomauttanut, ettei aina tarvitsisi olla auttamassa. Mies ei oikein osaa sanoa ei kenellekään. Hän ei koe tekevänsä mitään hampaat irvessä, vaan ihan omasta halusta hän haluaa auttaa.
”Tarpeeksi lähellä syrjässä”
Pälkänettä Pehu kehuu yhteisölliseksi ja luonnonkauniiksi paikaksi. Politiikkaankin miestä on pyydetty, mutta hän ei halua sitoa itseään mihinkään puolueeseen.
– Tällöin en enää samalla tavalla voisi olla kaikkien kaveri. En välitä mistään rajoista.
Joskus Pehu huomaa ihmisten vuorovaikutustaidoissa olevan puutteita. Hän itse koettaa aina olla avoin ja välitön. Hän myös kysyy herkästi kokeneemmalta apua silloin, kun se on aiheellista.
Hän toivoo, etteivät ihmiset ottaisi asioita niin vakavasti. Kun hoitaa mitä tahansa tehtävää leppoisalla otteella, päivät sujuvat kaikille mukavammin.
Pälkäne on juuri sopivan kokoinen paikka.
– Tämä on tarpeeksi lähellä syrjässä, jos näin voi sanoa. Täällä on hyvät liikuntatilat ja luontoon pääsee helposti, kun haluaa olla rauhassa. Koetan myös suosia paikallista niin paljon kuin mahdollista.
Tärkeintä Pehulle on perheen hyvinvointi ja terveys. Hän toivoo luovansa hyvän kasvuympäristön lapsilleen. Tulevaisuudessa mies haaveilee muuttavansa vaimonsa kanssa Lappiin eläkeiässä. Luonto on siellä niin kaunis.
– Kyllä minä vaimoa haluan kiittää siitä, että hän jaksaa touhottamistani vuodesta toiseen, Aki Pehu kiteyttää lopuksi.
