Jos joku tai jotkut tekisivät ne työt, jotka eivät kuulu mulle, tässä maailman onnellisimmassa maassa ei olisi yhtään työtöntä. Jos ja kun ne tekisi ne ”ei kuulu mulle”-ihmiset?
Ohessa muutama esimerkki jokapäiväisistä tapauksista. Avaatko ovea vanhukselle tai muille apua tarvitseville, kuten äiti lastenvaunujen kanssa tai postin Kustille, jolla on sylin täydeltä tavaraa eli jakeluauton kuljettaja ihmiselle? Noukitko maasta roskakoriin tupakkiaskin jätöksen, karkki-, jäätelö- tai muun paperin, joka kuuluisi roskakoriin?
Näitä vastaavia tapauksia tapahtuu jokaiselle kanssamatkustajalle lähes päivittäin, mutta on tietysti helpompi kääntää selkänsä tai ummistaa silmänsä ja kulkea ohi. Nämähän olisi pitänyt jo oppia kotona ja viimeistään koulun ala-asteella. Armeijassa asioita opetettiin myös kollektiivisesti niin sanotusti kantapään kautta siten, että kaikki sen varmasti oppivat. Jos ei oppinut, rangaistiin asiaan kuuluvalla ”simputuksella”?
Miksi näitä jokamiehen (naisen) tapoja ei nykyajan opetusmetodeihin kuulu, eikä niistä tupeksimista rangaista, kuten pitäisi? Suomalainen perusjuntiksi syntynyt ihmistaimi ei saa näitä taitoja äidinmaidon mukana, valitettavasti.
Pälkäneelläkin rikotaan yhteisillä verorahoilla hankittua omaisuutta eikä kyseisten henkilöiden vanhempia pistetä vastuuseen alaikäisten ihmistaimien tekosista. Miksi ei? Jos ja kun tekijöitä ei aina saada kiinni, niin kaikkia oppilaita tulisi mielestäni rangaista – niitäkin, jotka eivät ole olleet edes läsnä, kun yksi hakkaa vasaralla puita puistossa. Ennen oli sellainenkin rankaisumuoto kuin sakin hivutus eli porukalla ojennettiin tekijää, tekijöitä kun jokin läikkyi yli ymmärryksen pahanteossa.
Nykyään kun kiellät eli yrität ojentaa ja opastaa, vastaukseksi saat sellaista tekstiä, jota ei tähän voi kirjoittaa. ”Silmille hypitään”. Missä on ja piilee vanhempien ihmisten kunnioitus kuten joskus on tässäkin maassa ollut tapana? Tätä en perää pelkästään lapsilta, sillä se tuntuu ”unohtuneen” jo monelta aikuiseltakin.
Ei kuulu mulle
