Piste omalle joukkueelle on varma, jos hyökkääjä vain pääsee lyömään riittävän lujaa – tai vastaavasti jos torjuva pelaaja loikkaa käsineen tarpeeksi korkealle esteeksi. Näinkö se yksinkertaisuudessaan lentopallossa menee?
– Se olisikin helppoa, jos se olisi noin, sanoo Pälkäneen Luja-Lukon lentopallojoukkueen valmentaja Marko Järvenpää.
Verkolla koittavassa yhdellä yhtä vastaan -tilanteessa etu on hänen mukaansa selkeästi hyökkääjällä.
– Jos ajatellaan ihannetilannetta, että passi on tarpeeksi irti, kohta on oikea ja ajoitus kohdillaan… Hyökkääjä voi siinä kääntää lyönnin rajaan tai viistoon tai vastustajan käsistä pihalle. Kyllä ne pallot pitää hyökkääjän ”tappaa” yhdeksän kertaa kymmenestä, Järvenpää laskeskelee.
Voimasuhteet muuttuvat, jos torjunnassa on mukana useampi pelaaja, mutta yksi yhtä vastaan -tilanne verkolla on jossain määrin verrattavissa rangaistuspotkuun jalkapallossa. Onnistua pitäisi, mutta tekniikka on oltava hallussa, pallo on saatava liikkeelle riittävän lujaa ja tarkasti ja vastustajan torjuja tekee parhaansa vesittääkseen suorituksen onnistumisen. Yrittää voi myös pikkunäppärää sijoittamista, mutta siinä on aina omat riskinsä. Teki niin tai näin, valittua lyöntitaktiikkaa ei kannata lähteä enää viime silmänräpäyksessä muuttamaan.
– Ennen lyöntiä se päätös on tehtävä, ja sen jälkeen se on vain yritettävä toteuttaa mahdollisimman hyvin, Järvenpää huomauttaa.
Yksinäisen torjujan etuna on se, että hyökkääjän on yleensä tehtävä siirtonsa ensin – olkoonkin, että torjujan tilannetta vaikeuttaa aina se, että vastapuolen aikomuksena voi olla lyödä pallo kylmästi torjujan käsien kautta salin seinille.
Verkolla torjuntamenestystä haluavalla on oltava Järvenpään mukaan niin sanotusti silmät auki ja keskivartalo riittävässä kuosissa ilmassa tehtävien erilaisten käännösten ja kurotusten toteuttamiseksi. Oikeassa paikassa oleminen ja suoraan ylöspäin hyppääminen ovat tekijöitä, jotka nostavat lyönnin pysäyttämisen todennäköisyyttä. Torjunnan korkeutta Järvenpää ei sinänsä näe ratkaisevimpana.
– Ajattelen itse niin, että kaikki verkon yli menevä torjujan osa on hyvä saada verkon toiselle puolelle. Jokainen peitetty sentti pienentää kentän sitä tilaa, johon vastustaja voi pallon lyödä. Jos tiedät tai arvaat, mihin vastustaja lyö, peitä se suunta molemmilla käsillä.
Jotkut pyrkivät hämäämään hyökkääjää hyppäämällä torjuntaan levitetyin käsin, mutta siinä on Järvenpään mukaan riskejä.
– Onnistuessaan se tuottaa hienoja torjuntoja, mutta se on samalla riski, jonka kanssa kannattaisi onnistua. Muu joukkue sijoittuu kuitenkin noissa tilanteissa helposti väärin, ja jos hyökkääjä on hereillä, hän lyö helposti torjunnasta suoraan läpi.
Järvenpää itse pitää tärkeänä, että kädet toimivat yhteisenä torjuntaelimenä; tämä torjuntaeste pyritään kokonaisuudessaan siirtämään pallon oletetulle lentoradalle. Tarkoitus on pysäyttää pallo kämmenillä tai käsivarsilla, ei niinkään murtumaherkillä sormilla.
Onko peli sitten menetetty, jos verkolla ovat toistuvasti vastakkain vastustajan kovakätinen hyökkääjä ja oman joukkueen vähemmän ulottuva torjuja, jonka päältä vastustaja koko ajan iskee? Järvenpään mukaan ei, ja siinä kohtaa kysytään eritoten valmentajan taktista silmää.
– Meillä on kolme pelaajaa siinä verkolla, ei niiden tarvitse koko ajan pysyä samoilla paikoilla. Myös vaihdoilla voidaan saada vastustajalta hyvä putki poikki.
Edes puolustavan pelaajan lyhyys tai pienempi ulottuvuus eivät merkitse automaattista tappiota torjuntatilanteessa. Luja-Lukolla esimerkiksi passareista Jarno Koivuniemi yltää hyvinkin korkealle, kun taas kymmenen senttiä lyhyempi Jere Puolakka vastaavasti paikkaa ulottuvuuden puutteitaan hyvällä ajoituksella.
Samalla on muistettava sekin, että verkolla torjuva pelaaja on vain yksi kuudesta puolustavasta pelaajasta. Hän voi ohjata paitsi oman joukkueensa puolustusryhmitystä myös hyökkääjän ratkaisuja omalla tekemisellään. Vaikka torjuntapisteet maistuvatkin makeilta, yhtä tärkeää on saada hyökkäyksen tehoa vaimennettua ja antaa omalle joukkueelle sitä kautta mahdollisuus pelastaa pallo omaan hyökkäykseen.
Kokemus eri tilanteista ja niiden mahdollisuuksista on aina hyödyksi. Niin myös tietämys vastustajan hyökkäyksen tai torjunnan vahvuuksista ja heikkouksista.
– Sen takia niitä vastustajien pelivideoita katsotaan ja Datavolley on jatkuvasti käytössä. Oman tekemisen kanssa melkein yhtä tärkeää on, että tiedetään, mitä toiselta puolelta todennäköisimmin tulee ja toisaalta havaitaan muutokset, joita vastustaja peliinsä tekee.
