Erityisesti länsimaisilla ihmisillä on tapana käyttää riipuksina tai muistoesineinä erilaisia ristejä. Risteihin sisältyy monia merkityksiä, joita pyrin tällä kirjoituksella selventämään. Suomessa ristiriipus kuuluu vielä tänäkin päivänä annettavien rippilahjojen piiriin. Ristiä käytetään yleisesti kaikissa ikäluokissa – vauvasta isovanhempiin. Sitä käyttävät niin ”köyhät kuin rikkaatkin – vähäosaista kuninkaallisiin, kansanmiehistä piispoihin ja paavikin.
Miksi? Yleisesti sen ymmärretään liittyvän oleellisesti kristinuskoon. Suomen presidenttiehdokkaillakin ainakin kahdella taisi olla risti näkyvästi esillä. Koetan nyt seuraavassa selvittää joitakin itselleni tärkeitä näkökohtia ristin merkityksestä. Yleisesti ottaen ristejä on kahdenlaisia. Krusifiksissa riippuu ristillä ristiinnaulittu Kristus. Se tulee hyvin keskeisesti lähelle luterilaista uskoa, missä korostetaan ristillä tapahtunutta sovitustyötä. Pelkkä paljas risti kuvaa ennen muuta ylösnoussutta Vapahtajaa. Tässä mielessä se ilmentää alkuseurakunnan uskoa, jonka perusteella kristittyjen sanottiin olevan” ylösnousseen todistajia.” Riipuksina tämä onkin yleisimmin käytetty muoto. Sen voi nähdä myös kirkkojen ja seurakunnallisten rakennusten seinillä ja katoilla.
Yleisessä kielenkäytössä ristiä käytetään myös kuvaamaan ihmisten kokemia vaikeuksia tai kärsimystä. Hengellisessä merkityksessä ristiin liittyy Kristuksen seuraamiseen liittyvä häpeä ja kärsimys. Kristus sisällyttää siihen kuitenkin myös elävän toivon ikuisesta elämästä. Tässä mielessä risti on voiton merkki. Sellaisena myös alkukirkon kristityt sitä pitivät sanoessaan, että tässä merkissä voitamme.
Jeesus kutsuu kaikkia omiaan ristin tielle. Pian lähestyvä pääsiäisen aika siitä omalta osaltaan muistuttakoon. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Ristiin kuuluu valo ja varjo. Molemmat ovat tärkeitä ja tarkoitettu meidän parhaaksemme.
Seppo Lahtinen, Pälkäne
