Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mukaan 50 vuotta täyttäneistä naisista kaksi kolmesta ja miehistä yksi seitsemästä saa loppuelämänsä aikana osteoporoosiperäisen murtuman. Pienentynyt luuntiheys on noin 44 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä. Osteoporoosi aiheuttaa vuosittain 45 000 murtumaa. Osteoporoottisen murtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. Murtumien ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti väestön ikääntymisen myötä.
Murtumat heikentävät toimintakykyä sekä lisäävät hoidon ja hoivan tarvetta. Selkärangan murtumat lisäävät kuolleisuutta jopa 8-kertaiseksi. Lonkkamurtuman saaneista joka viides kuolee vuoden sisällä murtumasta.
Osteoporoosi on etenevä pitkäaikaissairaus. Toisaalta osteoporoosin hoito on tehokasta: hyvällä hoidolla vähennetään murtumariskiä 6–12 kuukauden kuluessa 50–80 prosentilla. Hoitosuosituksen mukaan ”… jokaisen murtumapotilaan osalta on mietittävä osteoporoosin mahdollisuutta, ja sitä epäiltäessä potilas tulee ohjata osteoporoosin jatkoselvittelyyn ja hoitoon”.
Vuonna 2022 Pirkanmaan alueella oli lähes 120 000 65 vuotta täyttänyttä. Heistä arviolta lähes 53 000:lla oli alentunut luuntiheys, lähes 60 000 kaatumishoitojaksoa ja 821 lonkkamurtumaa.
Luustoliiton syksyllä 2023 toteutetun valtakunnallisen potilaskyselyn (N=1 242) mukaan:
– Vain 60 prosentille diagnoosin saaneista kerrottiin, mitä osteoporoosi tarkoittaa
– Vain 39 prosentilla selvitettiin syitä osteoporoosin taustalla mahdollisten sekundaarisyiden poissulkemiseksi ja niiden hoitamiseksi
– 68 prosenttia diagnoosin saaneista sai ohjausta itsensä hoitamiseen
Pirkanmaan hyvinvointialueelta vastaajia oli 101 henkilöä. Alueen osalta lisäksi:
– 70 prosentilta mitattiin D-vitamiinitaso henkilökohtaisen D-vitamiiniannoksen määrittelemiseksi ja kalsiumin imeytymisen turvaamiseksi
– 23 prosentin kanssa käytiin läpi henkilökohtaista murtumariskiä (jolle perustuu luulääkehoidon tarve ja kesto)
– 33 prosenttia sai kuulla lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista
– 49 prosenttia ohjattiin hammastarkastukseen ennen luulääkehoidon aloittamista.
Alueella ei näyttäisi olevan toimivaa osteoporoosin hoitoketjua/palvelupolkua, jossa huomioitaisiin hoidon kokonaisuus murtumapotilaiden seulonnasta alkaen ja tuettaisiin potilasta hoitamaan haasteellista, etenevää sairauttaan.
Väestön ikääntyessä osteoporoosi murtumineen tulee olemaan aiempaa suurempi haaste lisääntyvän akuutti- ja pitkäaikaishoidon sekä hoivan vuoksi. Hyvinvointialueilla on tärkeää huomioida hoitosuosituksen mukainen osteoporoosin hoidon kokonaisuus. Mukaan on hyvä saada myös alueen luustoyhdistys tarjoamaan vertais- ja omahoidon tukea. Näin säästetään yhteiskunnan resursseja ja osteoporoosia sairastavilla on mahdollisuus ikääntyä nykyistä toimintakykyisempänä.
Ansa Holm, Suomen Luustoliitto ry:n toiminnanjohtaja
Ulla Siljamäki-Ojansuu, Pirkanmaan Luustoyhdistys ry:n puheenjohtaja
