”Jälkikäteen kuulin, ettei kolmen kirjan kustantamisen läpivienti yhden ihmisen urasta osoittautunut helpoksi” – poliisitrilogian valmiiksi saattaneen Jussi-Pekka Lämsän uusimmassa ollaan mukana niin levottomilla itsenäisyyspäivillä kuin Madonnan konsertissakin

Sydän-Hämeen Lehden toimitus aloitti… ja uuden kirjan julkaissut Jussi-Pekka Lämsä täydensi virkkeet.

Kun aloin kirjoittaa Passipoliisina Tehtaankadulla -kirjaa… en tiennyt sellaista kirjoittavani. Tarkoitukseni oli virkata kokoon tarina isovanhemmistani, vanhemmistani, perheestäni, omasta kasvustani aikuisuuteen ja ensimmäisestä vuodesta poliisina päätyen kesään 1977. Kustantaja Jouni Tervo näytti erittäin haaleaa vihreää valoa kesällä 2019 sanomalla, että jos saat jotakin valmista paperille joskus, lähetä se ensimmäisenä hänelle. Tapasimme, kun hän tuli Jarkko Sipilän mukana tuomaan minulle Jarkon viimeisintä Takamäki-sarjan teosta. Varsinainen kirjoitustyö käynnistyi maaliskuussa 2020 ja nykykirjaksi muutettua käsikirjoitustekelettä lähti kustantajan arvioitavaksi toukokuussa 2021 noin 600 sivua.

Päätös kolmiosaisen kirjasarjan, trilogian, tekemisestä… tehtiin syksyllä 2021. Ykkönen rakennettaisiin alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja sitten mentäisiin aina vuoteen 2018, koko ura, 42 vuotta. Ajatuksena oli kirjoittaa ainutkertaista järjestyspoliisin historiaa, sillä ”jalkaväki” näkyi unohdetun rikospoliisista kertovien tietokirjojen putkahdellessa julkisuuteen. Jälkikäteen kuulin, ettei kolmen kirjan kustantamisen läpivienti yhden ihmisen urasta osoittautunut helpoksi. Minusta tuntui oikein hyvältä, kun sain tilaa ja väljyyttä sekä leveät hartiat työtäni tukemaan. Elämänkerrat kun yleensä pakataan yksien kansien väliin. Tavaraahan löytyi. Ykkösosan alkuperäisestä käsikirjoituksesta karsittiin pois noin puolet. Sukutarina lähes kokonaan ja paljon muuta. Viisas ratkaisu. Siitä huolimatta sivuja jäi 397.

Piirin pomona Pikkuroballa -kirja… julkaistiin 26.3.2024. Näin järjestyspoliisin lähihistoriaa tuli ulos tasan vuoden sisällä lähes 1200 sivua. Kolmososa ajoittuu vuosille 1997–2018. Menin Keskustan poliisipiirin kenttäyksikön johtajaksi 1.12.1997. Työyhteisö sairasti pahimmalla mahdollisella tavalla, sillä tanskalainen vankikarkuri teloitti vajaata kahta kuukautta aikaisemmin Tehtaankadulle ylikonstaapeli Eero Holstin ja konstaapeli Antero Palon. Siitä lähtenyt isojen poliisiyksikköjen johtaminen satojen erilaisten ihmisten pomona opetti varsinkin henkilöjohtamista. Työhön kuului muun muassa mielenosoituksia, joukkojenhallinnan kehitystä, valtiovierailuja, isoja yleisötapahtumia, organisaatiouudistuksia, työyhteisön yhteistä iloa ja surua.

Madonnan konsertti 2009 Jätkäsaaressa… oli siihen mennessä suurin Pohjoismaissa järjestetty maksullinen kertatapahtuma. Yleisötilaisuuteen myytiin 85 000 lippua. Toimin poliisipuolen yleisjohtajana ja allekirjoitin päätöksen. Siinä korostuivat erityisesti ennalta määrätyt ehdot, rajoitukset ja muut sovitut asiat. Saumaton yhteistyö muiden viranomaisten, järjestäjän ja kolmannen tahon kanssa takasivat täysin häiriöttömän aikuisten ihmisten kansanjuhlan leppeässä loppukesän säässä.

Esimiesaikani suurin oivallus… oli, ettei kannata olla mitään muuta kuin oma itsensä. Kun antaa ihmisille vastuuta ja delegoi rohkeasti, jää aikaa rakentaa suhteita kasvokkain. Kun pyörii mukana töiden lisäksi myös muussa työyhteisön meiningissä, tulee itsekin hyväksytyksi, vaikka rosoja ja heikkouksia minusta löytyy aivan varmasti. Nämä asiat olen tiennyt pennusta lähtien, sillä huutolaispoikataustainen isäni ja tavallisesta perheestä lähtöisin oleva äitini opettivat meidät lapset kunnioittamaan kaikkia ihmisiä heidän taustoistaan riippumatta. Kaikkea työtä arvostettiin.

Poliisin työssä… tärkeimpänä näyttäytyy ihmisten kohtaaminen. Jaksan edelleen ihailla sitä paneutumista, jolla ammattikunta tehtäväänsä hoitaa vakanssista riippumatta. Minun hommassani ei valittamista löytynyt, mutta siitä huolimatta kaipaan kliseisesti työyhteisöä ja hienoja ihmisiä. Sain tutustua satoihin erilaisiin yksilöihin. Se on pääomaa eli rikkautta, jota ei kukaan ota minulta pois.

Kun saavun seuraavan kerran Aitooseen… jatkan hitaasti etenevää neljä päivää sitten aloittamaani savottaa. Jarmo Salonen käy kaatamassa vuosittain tontiltamme 15–20 puuta, karsii ne ja katkoo metrin mittaisiksi. Jatkan siitä pöllit kirveellä haloiksi ja pinoan kuivamaan ja odottamaan lämmityskautta 2025–2026.  Ympärivuotisessa mökkikäytössä kuluu vuoden tuotos, noin kymmenkunta mottia. Viime keväänä halotut odottavat pienemmäksi pilkkomista. Muuten mökkiviikonloppu sisältää runsasta saunomista ja vielä näköjään jonkin aikaa avannossa pistäytymistä. Näin jo kolmen vuosikymmenen ajan.