Alkaako kevät, kun punarinta laulaa?

Punarinta on kevään odotetuimpia saapujia. Pieni osa punarinnoista onnistuu jo talvehtimaan meilläkin, vaikka pääosa käy viettämässä kylmimmän ajan Etelä-Euroopassa. Rengaslöytöjen mukaan parhaita talvialueita ovat Ranska, Espanja ja lähialueet. Eteläisimmät löydöt ovat Marokosta asti.  Suurin osa punarinnoista palaa meille vappuun mennessä.

Monien mielestä punarinnan laulu on kevään varsinainen aloitus. Laulu on välillä kirkasta ja täynnä särkyviä sointuja, välillä oikein luritusta ja erottuu hyvin pihan muista äänistä. Punarinta laulaa halukkaasti illan hämärässä ja aikaisin aamulla. Usein se lennähtää korkeammalle puun oksalle tai latvaan lauluaan kuuluttamaan. Etenkin loppukesästä ja syksyllä punarinnan tuttu ritisevä varoitusääni erottuu helposti pensaikoista.

Vaikka puhutaankin punarinnasta, sen rinta ei ole punainen vaan selvästi oranssi.  Lyhyt pyrstö tekee linnusta pullean näköisen. Näin keväällä se puikkelehtii mielellään pihan pensaiden sokkeloissa nopeasti paikasta toiseen.

Punarinta piilottaa pesänsä taidokkaasti maahan juurakoiden ja ruohojen sekaan. Yleensä sen pesä on siis maassa, mutta kerran olen sen löytänyt tavallisesta tiaispöntöstä. Pönttö oli kyllä jo vanha ja harmaantunut, ehkä vähän rähjäinenkin, mikä saattoi punarintaa miellyttää. Se voisi asettua myös niin sanottuun avopönttöön, jos sen sijoittaa tarpeeksi matalalle, tai jopa maahan ja vähän naamioi sitä sammalilla. Varsin tavallista on, että punarinta munii Etelä-Suomessa kaksi pesyettä. Nuorilla linnuilla ei ole oranssia rintaa, vaan ne ovat epämääräisen kellanruskeatäpläisiä.

Punarinta on kevään laulaja.

Englannissa punarinta on suosittu lintulaji. Sen nimi on Robin ja joulukorteissa se on aiheena ohittanut punatulkun. Sen sanotaan olevan siellä ”kesy” pihalintu. Lisäksi sikäläisten lintujen ei tarvitse lähteä muuttomatkalle.

Punarinnan ravintona ovat kesäaikaan erilaiset pikkuhyönteiset ja toukat. Talvikaudella sen voi nähdä syövän marjoja ja pieniä murusia, joita lintulaudalta putoilee. Pitkät lumiset talvet rajoittavatkin sen talvikantaa ja moni talvehtimista yrittävä nääntyy kovilla pakkasilla.

Punarinta on kuitenkin viime vuosikymmeninä selvästi runsastunut, mikä voi johtua useista tekijöistä. Leudommat talvet lyhentävät ainakin muuttomatkaa ja sen rasituksia. Ja punarintakin on oppinut pärjäämään ihmisten puutarhoissa ja muissa rauhallisissa paikoissa.  Pihapiirissä siitä on selvää hyötyä, kun se kantaa poikasilleen toukkia marjapensaista.