Suomessa kristillisyys näkyy tietysti erilaisina kirkkorakennuksina, jotka ovat usein myös paikkakunnan isoimpia nähtävyyksiä. Hautausmaiden hoidetut sankarihaudat ovat myös monelle ainakin välillisesti ulkonainen merkki kristillisyyden näkymisestä. Kun sitten pujahtaa sisälle kirkkoon, niin kirkoista löytyy runsaasti kristillisiä merkkejä, jotka monesti mielenkiintoisesti kiinnittävät kristillisyyden paikalliseen kontekstiinsa, kuten edellä mainittu Hetan kirkko, jonka alttaritauluun on maalattu Kristus ja saamelaispariskunta poroineen. Kristillisyyden näkymisenä voidaan pitää lisäksi esimerkiksi seurakuntien leirikeskuksia ja niiden tienviittoja, jotka ovat samalla monelle tunnemuistoja seurakunnan leireistä ja tapahtumista mieleen nostattavia.
Kristillisyyden voi nähdä ympäristössä myös liikkeessä olevana, paikasta toiseen siirtyvänä asiana. Tästä voisi pitää esimerkkinä seurakunnan työntekijöiden tavoitettavuutta muuallakin kuin kirkollisissa tapahtumissa (esimerkiksi asuntomessuilla, Farmarissa ja Provinssissa).
Kristillisiä aineksia rakennetussa ympäristössä voi nähdä sellaisissakin paikoissa, joissa niitä vähiten odottaa näkevän. Mieleeni muistuu eräs lomakäynti Naantalin Muumimaailmassa, jossa huomioni kiinnitti Muumitalossa muumimamman ja -papan sängyn yläpuolella seinässä oleva Naantalin kirkon kuva. En tiedä, kuinka kristillisiksi Tove Jansson ajatteli muuminsa ja kuinka paljon kuvan sijoittamisessa oli matkailumarkkinointia mukana. Joka tapauksessa se oli minusta positiivisen uskaliasta.
Miten sinä aistit kristillisyyden? Kun kesän aikaan kuljet ja liikut, niin mieti tätä.
Sanna Vehkaoja,
Kangasalan seurakunta, diakoniatyöntekijä
