Tämä on ollut kirkon juhlien vuosi. Uskonpuhdistuksen 500-vuotismerkkivuoden lisäksi olemme viettäneet seurakuntamme 650-vuotisjuhlaa ja pääkirkkomme 250-vuotisjuhlaa.
Juhlavuoden loppu alkaa häämöttää, mutta sitä ennen saamme viettää kristillisen uskomme suurinta juhlaa. Kirkollisessa kalenterissa jouluun valmistavan ajan nimi on pieni paasto. Luterilaisten elämässä tämä ei kovin paljon näy.
Paaston noudattaminen saattaisi olla terveellistäkin, ja sitä paremmaltahan joulun herkut maistuisivat. Joulun viettoon voi valmistautua monella muullakin tavalla, kuten laulamalla joululauluja. Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia on vielä jäljellä Kangasallakin tälle joululle. Joulun aikana voi käydä myös konserteissa ja aattokirkoissa ja -hartauksissa.
Vanhassa joululaulussa runoillaan, että ”oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.” Se on kauniisti sanottu, mutta olisiko se hyvä? Joulun juhlatunnelma muuttuisi nopeasti arjeksi. Juhlahetkiä osaa arvostaa, kun niitä ei ole joka päivä. Valitettavasti arkea voi olla liiankin kanssa. Tilaisuuksiin osallistuminen ei sinänsä tuo joulun iloa ja riemua jokaiselle. Monet arjen huolet saattavat painaa päälle niin kovasti, ettei joulun tunnelmasta tule mitään tilaisuuksien eturivissäkään. Läsnäkin voi olla monella tapaa: yksi voi mennä vain katselemaan, toinen voi olla etsivällä mielellä ja kolmas voi olla jo löytänyt.
Ihminen on taipuvainen murehtimiseen. Joskus tuntuu, että mitä enemmän meillä on, sitä enemmän on myös murheita. Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus oli tietoinen murehtimistaipumuksesta ja opetti, että ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muu teille sen ohessa annetaan.” Se kuulostaa liiankin hyvältä. Saadakseen sen kaiken täytyy löytää se valtakunta ja sitten on kaikki tarpeellinen ja enemmänkin.
Ei se ihan näin taida mennä. Ehkä joku voi saada ympärilleen materialistista elämän osa-aluetta ilman Jumalan valtakuntaakin. Jeesus tarkoittaa, että löytämisen jälkeen ihmisen elämään tulee paitsi ajallinen siunaus, myös iankaikkisen elämän osa. Vaikeuksienkin kohdatessa saa luottaa Jumalan johdatukseen.
Martti Luther saarnasi näin kotikirkossaan toisena adventtina:
”Minulla on tämä sana, ja sen tähden olen vakuuttunut siitä, ettei hän hylkää minua suurimmassakaan hädässäni, vaan on vapahtava minut kuolemasta ja perkeleen valtakunnasta taivaaseen, iankaikkiseen elämään. Sitä vartenhan hän on tullut ihmiseksi ja lähestynyt minua maan päällä, että hän minua, vaivaista syntistä, evankeliumillansa lohduttaisi sekä auttaisi minut synnistä ja kuolemasta iankaikkiseen elämään. Kaikki, jotka sydämestänsä tämän uskovat, saavatkin kerran siirtyä tästä murheen laaksosta iankaikkiseen iloon ja autuuteen.”
Janne Kyrönlahti
Kanttori
Kangasalan seurakunta
