Jos osaisin, kirjoittaisin Luopioisten oodin torille. Varsinkin näin kesän alussa tunne on sanoinkuvaamaton, tosin myöhäissyksyn lähetessä sama sisäinen tunnetila siirtyy haikeuden tilaan.
Luopioisten Tori ottaa kävijän avosylin vastaan ja puhuttelee kaikkia aisteja.
Kuulolle on tarjolla monenlaista: vilkkaan puhesorinan joukosta löytyy nauruja joskus haitarinsoittoa lintujen laululla.
Näköaistia ruokkii myyjien monenlaiset värikkäät tuotteet ja väenjoukosta erottuvien tuttujen ja tuntemattomien kesäiset asut.
Tuntoaistille löytyy kosketeltavaksi paljon kohteita: on mattoja, pellavaliinoja, vaatteita, kaupalla olevia monenlaisia tuotteita osin vanhoja osin uusia ja myöhemmin kesällä tuoretorin tuotteita.
Hajuaisti saa aimo annoksen virikkeitä: kahvin tuoksu, paistuvat vohvelit, kukkien tuoksu, vastaleivottu leipä ja joskus savukala
Makuaistin hetki saattaa odotuttaa itseään: torikahvilan anteja voi joutua jonottamaan, mutta joka hetki olet keskellä aina aurinkoista kesää, jonka luovat torille kokoontuneet ystävälliset ihmiset.
Torin ansiosta kesävieras kokee olevansa odotettu ja tervetullut. Kauppiaat ovat läpi pitkän talven kasvattaneet kukkia, tehneet käsitöitä ja korjanneet työkaluja meitä varten. Huippuhalpojen ja laadukkaiden löytöjen mukana torin aurinkoinen tunnelma leviää mökeille ja koteihin.
Vapaa-ajan asukas
