Kun Marita Rainbird saapui ensimmäistä kertaa Kiberaan, yhteen Nairobin suurimmista slummeista, mieleen tuli vain yksi sana: lika. Likaa ja törkyä oli joka puolella: roskakääreitä, ruoantähteitä ja muuta jätettä. Kaikkialla slummissa leijui suunnattoman köyhyyden haju.
– Roskat päätyvät maahan ja jätteet tienposkeen. Surullista, mutta totta, Vihavuoden kesäasukkaana viihtyvä Rainbird miettii.
Karu todellisuus ei kuitenkaan saanut tomeraa naista lannistumaan. Hän oli saapunut Keniaan Ulkoministeriön rahoittaman kehitysyhteistyöprojektin kautta. Unelma tämänkaltaisessa projektissa työskentelystä oli elänyt jo kauan, ja nyt oli aika toteuttaa se.
– Unelmat ovat elämän tienviittoja. Niitä kohti siis mennään, Rainbird määrittelee.
Nairobissa Rainbird opetti slummien lapsille musiikin ja luovan kirjoittamisen keinoin ympäristöasioita.
– Lapset kehittyivät projektin aikana valtavasti. Heidän ajattelunsa laajeni todella paljon. Slummien lapset eivät juuri pääse sieltä pois: He kenties näkevät leijonia, sarvikuonoja ja norsuja kirjoissa tai televisiossa, mutta oikeaa luontoa heidän on vaikea päästä kokemaan. Projektin kautta he veivät tietoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen, ja lisäksi ympäristötietous levisi projektista median kautta, Rainbird kertoo.
Rainbird työskenteli slummeissa viiden vuoden ajan. Mieli palaa edelleenkin Afrikkaan. Ristiriitaisuuksien Kenia teki häneen ison vaikutuksen. Maassa on melkein kaikki pielessä: hallinto on mitä on ja diktatuurin jäljet näkyvät edelleen. Ero köyhien ja rikkaiden välillä on suuri. Slummeissa eletään epätoivoista elämää: infraa ei ole ja ihmisten on tultava toimeen alle yhdellä dollarilla päivässä. Terveydenhoito on mitä sattuu, ja elämä on kaukana turvallisesta.
– Ja silti huumori kukoistaa ihmisten välillä ja musiikki soi. Talkoohenkeä löytyy, ja ihmisillä on upeita taitoja köyhistä oloista huolimatta. Luovuus antaa voimaa.
Suomalaisille tutusta kontrollinkaipuusta ei näy Afrikassa jälkeäkään. Asiat eivät usein sujukaan ennalta suunnitellun mukaisesti.
– Ja tämä on, yllättävää kyllä, rentouttavaa. Aina ei tarvitse päteä ja pinnistellä.
Eläintarinoista syntyi kirja
Rainbird oli jo ennen Keniaan lähtöä luonnostellut nipun eläinaiheisia tarinoita. Niitä alkoi kertyä kuin varkain vuodesta 2004 alkaen. Ensimmäisen eläintarinan nainen kirjoitti Tampereen MindTrek-tapahtuman yhteydessä järjestettyyn mobiilikäsikirjoituskilpailuun, ja seuraavia syntyi säännöllisin väliajoin. Tarinoissa seikkailivat hassut eläinhahmot: lentävä lehmä, kompuuttorikissa ja kuuhullu kukko. Eläintarinoita nainen hyödynsi slummeissa työskennellessään ja palasi niihin taas kotimassa.
Suomessa Rainbird havaitsi omien, jo yli 80-vuotiaiden vanhempiensa ikääntyneen. Ajatukset siirtyivät kuin itsestään lapsista vanhustyöhön. Rainbird alkoi kehitellä verkossa toimivaa virikemateriaalia hoitajien avuksi hoitotyöhön. Toista vuotta Rainbird etsi rahoitusta idealleen, mutta ei lopulta onnistunut sitä löytämään.
– Silloin päätin, että vuosien varrella kertyneet eläintarinat pitää joka tapauksessa hyödyntää jotenkin. Ne päätyivät siis Sadelinnun satuja -nimiseksi kirjaksi. Kirja on pullollaan hullunkurisia tarinoita maaseudun eläimistä ja luonnosta. Tarinat perustuvat kuitenkin todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin, Rainbird huomauttaa.
Kirjan tarinat ovat pienimuotoisia oodeja suomalaiselle luonnolle ja sen neljälle vuodenajalle.
– Puhtaan luonnon ja rauhan merkityksen ymmärtää täysin vasta sitten, kun on elänyt vuosia äärettömän köyhyyden ja lian keskellä kaukana turvallisista kotimetsistä, Rainbird toteaa.
Rainbird – sadelintu
Työ on vienyt Rainbirdiä moneen paikkaan Suomessa ja maailmalla. Hän on työskennellyt Kenian lisäksi lasten parissa myös Zimbabwessa ja Argentiinassa. Minne tahansa nainen meneekin, hän voi olla varma siitä, että hänen harvinainen sukunimensä huomataan. Slummeissakin ihmiset halusivat varta vasten tulla tapaamaan naista, jolla on näin hieno nimi.
– Rainbird (sadelintu)-nimi tulee edesmenneeltä englantilaiselta mieheltäni. Nimen juuret juontavat Kanadaan ja Kanadan intiaaneille, Marita Rainbird selventää.
Vanhoissa legendoissa sadelintu tunnetaan anteliaana, elämää ylläpitävänä luonnon henkenä. Yhä vielä taivaalta tippuva sade on elintärkeää miljoonille ihmisille ympäri maailman.
– Itse joskus manasin Keniassa, kun satoi kaatamalla ja slummien kadut menivät ihan mutavelliksi. Vaan afrikkalaisetpa aina osasivat arvostaa sadetta – elämän tuojaa – vaikka se pistikin lähiympäristön helposti hetkeksi mullin mallin.
