Kun pälkäneläiset Jarkko Helminen ja Elina Vainio joitakin vuosia sitten miettivät, miten heidän perheensä järjestäisi vapaa-ajanviettonsa, oli ilmassa useitakin vaihtoehtoja. Jossain vaiheessa haeskeltiin mökin paikkaa kauempaakin, muun muassa Turun suunnalta kotoisin olevan Vainion kotiseudulta.
–Jopa Nauvoa harkittiin, mutta olisi ollut kohtuutonta ajaa kolme tuntia mökille joka kerta, toteaa Helminen nyt jälkeen päin.
Välillä mökkihaaveet laantuivat, kun sopivia tontteja ei tuntunut läheltä löytyvän ja perhe hankki isomman veneen ”mökiksi”. Liekki jäi kuitenkin kytemään, olihan Vainion lapsuudenkodissa ollut aina mökki lähellä ja muistot mökkielämästä lämpiminä mielessä.
Reilut kaksi vuotta sitten tuli kuin puun takaa mahdollisuus ostaa tontti Pälkäneveden rannalta.
–Tuttu maanomistaja oli kuullut haaveistamme ja tarjosi tontteja. Lähdettiin katsomaan, mutta tarjotut paikat eivät maiseman puolesta olleet ihan sitä mitä etsimme. Kysyimme, olisiko vielä jotain takataskussa ja hän vei meidät katsomaan tätä paikkaa. Olimme saman tien molemmat aivan pähkinöinä tonttiin ja varsinkin siltä avautuvaan maisemaan, Helminen muistelee vastikään valmistuneen mökin terassilla.
Upea maisema sinetöi hankintapäätöksen
Kesä 2016 meni kuitenkin vielä miettiessä, halutaanko reissata lomamatkoilla ympäriinsä vai sitoutua omaan mökkiin, mutta lopulta elokuussa ostopäätös kypsyi.
Upea järvimaisema, sijainti lähellä kotia, laguunimainen uimarantapoukama, ison vesistön tarjoamat veneilymahdollisuudet ja oma rauha; siinä tärkeimmät ratkaisun avaimet.
–Eräs ystävä sanoi ensi kertaa käydessään, että tämä on kuin pieni pala saaristoa olisi tuotu Sydän-Hämeeseen, Vainio kertoo.
Tontin valmistelu rakentamista varten aloitettiin heti kaupan tekoa seuraavana talvena. Sankkaa ja järeää puustoa harvennettiin reippaasti metsäammattilaisten toimesta. Alueelle johtavaa tietä parannettiin ja jatkettiin tontin reunaan asti.
–Mökin suunnittelu alkoi viime vuoden kesällä. Meillä oli rakennuksesta selkeä näkemys, jonka arkkitehti sitten jalosti piirustuksiksi. Joulukuussa jätettiin kuntaan rakennuslupahakemus, jonka vastaava mestari oli laatinut. Onneksi varasimme lupakäsittelyyn aikaa, sillä se kesti lopulta neljä kuukautta, Vainio sanoo.
Kun kesä lähestyi, eikä lupaa kuulunut, alkoi tulevia mökkiläisiä jo jännittämään, päästäänkö tänä vuonna rakentamaan ollenkaan. Timpuri ja kaivuriyrittäjä olivat valmiiksi katsottuina, mutta mitään aikatauluja ei päästy lyömään kiinni.
Hellekesä suosi rakennustöitä
Kevään korvalla rakennuslupa sai kuitenkin hyväksymisleimansa ja työt saatiin vauhtiin kunhan routa oli sulanut.
–Rakentaminen sujui kaikin puolin mallikkaasti. Kaikki tekijät olivat paikallisia ammattilaisia, jotka valittiin suositusten perusteella. Tuomas Tikka timpurina ja Timo Syrjä kaivurimiehenä tekivät upeata jälkeä, työ edistyi nopsasti ja heihin pystyi luottamaan kaikissa tilanteissa, kiittelee Vainio pälkäneläisosaajia.
Paikallinen rautakauppa saa rakennuttajilta yhtä vuolaat kiitokset.
–Mökki tehtiin pitkästä tavarasta kokonaan paikan päällä ja jokseenkin kaikki tarvikkeet hankittiin oman kylän kaupasta. Suurimmat tavarat kauppa kyyditsi autolla perille asti, kehuu Helminen.
Suurempia yllätyksiä ei rakentaessa tullut vastaan. Ainoastaan yhden kulman alta paljastunut peruskallio teetti hieman räjäytystöitä ja viivästytti aikataulua viikon verran.
Rakennustöitä avitti osaltaan myös mahtavan helteinen ja sateeton kesä. Poutasäät helpottivat erityisesti perheen omaa osuutta rakentamisessa.
–Kaikki maalaustyöt tehtiin itse. Ihmeen paljon siihen ja työmaan siistinä pitämiseen kului aikaa. Varsinkin Jarkko on tehnyt kesän aikana täällä pitkiä päiviä ja iltoja, kehaisee Vainio puolisoaan.
Elokuun lopussa tontti ei muistuta enää lainkaan rakennustyömaata. Itse rakennus komeilee tummissa väreissään viimeistellyn oloisena ja ympäristö on uskomattoman siisti. Laudanpätkistä ja eristepakkausten muoveista ei näy jälkeäkään.
–Saunaa on päästy jo testaamaan, mutta sähkö on vedetty vasta liiterin nurkalle odottelemaan kytkemistään. Räystäspellit pitää vielä asentaa ja sitten voidaankin tilata käyttöönottotarkastus, laskeskelee Helminen.
Ei työleiri vaan rauhoittumispaikka
Mökin tilaratkaisut antavat avaran ja käytännöllisen vaikutelman. Toisessa päädyssä on saunaosasto suihkuineen ja pukuhuoneineen. Lauteilta avautuu näkymä lahdenpoukamaan. Keskellä taloa ovat asuinneliöt, joita ei ole lokeroitu väliseinillä, vaan avaraan tupaan sijoittuvat niin oleskelu-, ruuanvalmistus- kuin makuutilatkin. Suuri lattian rajaan ulottuva ikkuna antaa valoa ja mahdollisuuden nauttia maisemista. Terassi on integroitu taitavasti toiseen päätyyn rakennuksen jatkeeksi niin, ettei se edes näytä terassilta.
Kohtuulliseen neliömäärään on taitavasti sijoitettu kaikki oleellinen. Tontilla on vielä runsaasti rakennusoikeutta rakentaa suurempikin pytinki.
–Sen aika voi olla sitten joskus tulevaisuudessa, mutta nyt vedetään henkeä ja nautitaan tästä.
Mökkeilystä on tullut koko perheen yhteinen harrastus, eikä 12-vuotiasta Otsoa ja 9-vuotiasta pikkusiskoa Seelaa tahdo saada lähtemään takaisin Onkkaalan kotiin, kun kerran mökille on tultu. Lasten mielestä mökissä on kivaa sekin, että kavereita voi pyytää mukaan.
Perheen aikuiset eivät allekirjoita lainkaan väitteitä, joiden mukaan mökkeily on vain ikäihmisten tapa viettää vapaa-aikaa.
–Meidän tuttavaperheistä monilla on mökki ja monet myös viettävät niillä paljon aikaa. Eri juttu on sitten, halutaanko enää käyttää niitä suvun kesäpaikkoja, joissa on 70-luvulla rakennetut mökit, joihin ei ole tehty mitään parannuksia sen jälkeen, Vainio tuumaa.
Työleiriä ei Helmisen ja Vainion perheen mökistä ole tulossa eikä sinne tuoda myöskään ansiotöitä. Vaikka mökillä on kätevä käydä arki-iltaisinkin, sinne mennään rauhoittumaan ja irtautumaan arjesta.
