Sydän-Hämeen Lehti osaa yllättää aina positiivisilla kirjoituksillaan. Viime lehdessäkin olisi ollut aineksia moneen kirjaankin. Nostan tässä esiin vain kaksi kirjoitusta, jotka ”kolahtivat ” minuun erityisellä painollaan. Ensimmäinen on Antti Hintikan kirjoitus: ”Ei kiitos” ja toinen Eveliina Sundbergin kirjoitus ”Kuolema”.
Edellä mainitun kirjoittajan kirjoitukset ovat aiemminkin koskettaneet ja pistäneet ajattelemaan, vaikka kaikesta en voikaan olla täysin samaa mieltä. Nuoresta iästään huolimatta kirjoittaja ilmaisee ajatuksiaan ällistyttävän kypsästi ja itsenäisesti. Erityisen myönteisesti minua kosketti tämä viimeksi kirjoitettu artikkeli. Näin ”eläkepappana” haluan rohkaista jokaista nuorta elämään itsenäisesti omaa elämäänsä. Siten meistä jää toisillekin ja erityisesti jälkipolville jotakin annettavaa. Tässä ”tasapäistävässä” maailmassamme se on vaikeaa, mutta vain siten saamme elää elämänarvoista elämää.
Vielä koskettavampana koin toisen mainitsemani kirjoituksen. Koska olen paljon tekemisissä kuolemaan liittyvien kysymysten kanssa, minua hämmästytti se, miten monipuolisesti ja hyvin lyhyessä kirjoituksessa asiaa käsiteltiin. Kuoleman kohtaaminen on jokaiselle vaikea asia. Jokainen on sen edessä ymmällään, vaikka se on yhtä varma tosiasia kuin syntymäkin. Ihmisen on vaikea ajatella kuolemaa yhtä luonnollisena asiana kuin elämää, vaikka itse elämäkin on arvoituksia täynnä. Vaikka itse kirjoituksen asioista olin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, yhdessä kohdin ajattelen eri tavalla. Minun mielestäni juuri kasvikunnassa (pääosin myös eläinkunnassa) on kuoleman jälkeen jatkuvuus. Ennen kuolemaa kasvit ja puut pyrkivät varmistamaan tulevan elämän. Siementen ja juuriston kautta ne varmistavat, että ”suku jatkaa elämäänsä itse kasvin kuoleman jälkeen. Tämä mielestäni antaa kuolemaan uuden näkökulman myös ihmisellä. Ja se näkökulma on myönteinen. Se antaa toivoa siitä, että sama voi toimia ihmisenkin elämässä. Se antaa näkökulmaa toisesta elämästä, joka voi olla vieläkin parempi kuin tämä nykyinen olotilamme. Ainakin luonnossa kaikki kertaantuu ja muuttaa muotoaan. Perunanmukulasta kasvaa varsi ja monta uutta mukulaa. Venhnänjyvä, itää, kasvattaa varren ja tähkän jyvineen. Se on paljon enemmän kuin jyvä, joka kuolee. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi Eveliina. Näitä toivoo saatavan lisää.
Seppo Lahtinen, Pälkäne
