Elämme vuoden pimeintä aikaa. Suurimman osan vuorokaudesta päivä on harmaa tai jopa synkän musta. Kirkkovuodessa tapahtuu pian käänne. Olemme aloittamassa uutta kirkkovuotta. Adventti on valmistautumista joulun ihmeelliseen viestiin ja yllättävään kohtaamiseen vastasyntyneen Jeesuksen kanssa. Adventti on erityisesti rukouksen ja paaston aikaa. On jouluun valmistautumisen aika. Oman joulun valmistelumme keskellä Jumalan armo ja rakkaus meitä ihmisiä kohtaan murtautuu tähän aikaan. Hän ei jää tänäänkään johonkin toiseen aikakauteen tai ulottuvuuteen vaan tulee meidän keskellemme pelastajaksi ja vapahtajaksi. Arkinen ihminen oman rikkinäisyytensä keskellä saa Kristuksen vieraakseen. Seimen lapsi kuuluu meille jokaiselle.
Adventin aikana pihapiireihin ja koteihin sisälle syttyy monenlaisia valoja. Pimeys ei olekaan enää pimeää. Kynttilän liekki valaisee ja lämmittää. Pieni kynttilän liekki tuo toivon valosta. Saat toivon siitä, että pimeys voitetaan. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Ps. 109:105.
Adventtikynttilä valaisee matkaasi askel askeleelta. Aina riittävän valon matkallesi antaen. Et adventin alussa näe vielä määränpäähän asti, mutta pikkuhiljaa adventtikynttilöiden lisääntyessä ja näin ollen valon lisääntyessä näet enemmän. Adventin aika on kuin suuren salaisuuden odottamista. Näet siitä koko aika jotakin vähän enemmän, mutta joudut vielä odottamaan nähdäkseni sen, mitä voimme kutsua joulun ihmeeksi.
Neljännen adventtisunnuntain jälkeen voit nähdä pidemmälle kuin ensimmäisen. Sinä saatat nähdä jo seimen ihmeen. Tässä maailmassa Kristuksella on viimeinen sana ja viimeinen valta. Hän on kuningas, joka saapuu kansansa keskelle Rauhanruhtinaana. Hän kuulee ympäriltään nousevat Hoosianna huudot. Älä pelkää, anna Rauhanruhtinaan Jeesuksen Kristuksen valaista sinunkin adventtiaikasi.
Monika Viitala
diakoni, rippikoulukoordinaattori
Kangasalan seurakunta
