19 viikoittain ohjattavaa liikuntaryhmää, yksi oma lihaskestävyystreeni ja viikonloppuisin tanssia. Miten ihmeessä paikat pysyvät tällä tahdilla vetreinä? Fysioterapeutti ja liikunnan tuntiopettaja Johanna Rajala vakuuttaa, että lihakset ovat useammin notkeina kuin jumissa.
Lihaskunto- ja kuntosaliryhmiä maanantaina, Lavista ja lihaskuntoa tiistaina, kuntosalia ja BodyPumpia keskiviikkona, jumppaa ja kuntonyrkkeilyä torstaina, kuntosalia ja lihaskuntoa perjantaina. Päälle tanssia viikonloppuisin. Fysioterapeutti ja Valkeakoski-opiston liikunnan tuntiopettaja Johanna Rajalan viikko-ohjelma kuulostaa hengästyttävältä, mutta nainen itse ei ole ohjelmasta moksiskaan.
– Viikko-ohjelma on suunniteltu siten, että sekä minä että ohjaamani ryhmät selviävät siitä. Kaiken avainsana on monipuolisuus. Kun rasitusta tulee tasaisesti eri puolille kehoa, mikään yksittäinen lihasryhmä ei pääse rasittumaan liikaa.
Toki Rajalalla on liikkuvuuden ylläpitämiseen omat hyväksi koetut niksinsä. Kolmen viikon välein hän käy luottohierojansa Jaakko Karjalaisen käsittelyssä Suoramalla.
– Olen kokenut, että tällä liikuntamäärällä pelkkä venyttely ei riitä, sillä kuona-aineita muodostuu väkisinkin lihaksiin. Hieronta ikään kuin nollaa tilanteen, eikä pahoja jumeja yleensä pääse syntymään.
Liikkuvuuden ylläpidossa Rajala luottaa sekä dynaamisiin eli pumppaaviin liikkuvuusharjoitteisiin että perinteisiin staattisiin venytyksiin. Omalla ajallaan hänen ei juurikaan tule venyteltyä, sillä venyttelyt hoituvat samalla kun hänen ohjaamansa liikuntaryhmät venyttelevät.
Päivittäin suoritettu jalkateräjumppa, riittävä vedenjuonti, monipuolinen ravinto ja riittävä uni auttavat niin ikään osaltaan pitämään lihaskivut loitolla. Rajala on opetellut nukkumaan ison vartalotyynyn kanssa kylkimakuulla, ja pään alla on ergonominen niskatyyny.
– Tyynyt kulkevat mukana matkoillakin, koen ne niin tärkeiksi hyvän yöunen kannalta. Pyrin myös syömään runsaasti proteiinia, jotta lihaksilla olisi mahdollisuus kehittyä ja palautua sen sijaan, että runsas kestävyysliikunta alkaisi kuluttaa lihaksia polttoaineena. Kaupan valmiita proteiinijuomia käytän välipalana silloin, kun ryhmiä on monta peräkkäin eikä varsinaiselle syömiselle ole aikaa.
Joskus lihasjumi kaikesta huolimatta iskee. Tällöin Rajala ottaa mahdollisimman nopeasti puhelun luottohierojalleen.
– Hän on pelastanut minut pari kertaa totaalisesta kaulalihasten jumitilanteesta niin, että olen ollut jo seuraavana päivänä kutakuinkin työkykyinen.
Rajalalla on kesäisin kaksi kuukautta lomaa, ja joulun aikaankin melkein kuukauden verran. Lomien aikana hän pyrkii liikkumaan kevyemmin.
– Annan kropalle aikaa palautua työkausien haasteista, vaikka täysin liikunnattomia viikkoja en vietä käytännössä koskaan.
Unelmatyö palkitsee, vaikka on välillä raskasta
Arkipäivisin Rajalan sininen Nissan on tuttu näky Kangasalan, Viialan ja Pälkäneen teillä eli siellä, missä hän käy ryhmiäänkin ohjaamassa. Eräs asiakas kyseli häneltä hiljattain, eikö liikkuva työ ja jatkuva maisemien vaihtuminen ole kamalan raskasta.
– Vastasin, että ei minusta. Nautin, kun näen paljon hyväntuulisia, liikuntaan motivoituneita ihmisiä eri paikoissa. Ohjaamissani ryhmissä käy ihmisiä ikähaarukalla 12–93 vuotta, mikä antaa sopivasti haastetta ja motivaatiota työntekoon.
Vaikka ryhmien ohjaaminen on Rajalan intohimo, hän myöntää, että työ on välillä fyysisesti raskasta. Tiistaisin hän kotiutuu vasta yhdentoista maissa illalla, ja usein oma auto toimittaa myös lounaspaikan virkaa. Lihaskuntoryhmien ohjelmien tekeminen on toisinaan aikaa vievää, sillä jokainen liike on ennalta suunniteltu ja musiikkiin rytmitetty.
– Työ kuitenkin palkitsee. Itsellekin on innostavaa ja mielekästä kun ohjelmat vaihtuvat viiden tai kuuden viikon välein ja uutta opittavaa riittää. Yksi liike on kuitenkin kaikissa ohjelmissani mukana ja sehän on tietysti kyykky, omasta mielestäni lihaskuntoliikkeiden selvä ykkönen.
Yhden salaisen aseen, jonka voimalla monet lihaskunto-ohjelmat on suunniteltu ja arkipäivät viety kunnialla maaliin, Rajala vielä paljastaa.
– Salainen ase on tietysti suklaa. Ilman sitä en pärjäisi, en varmaan yhtä ainutta päivää, Rajala nauraa.
