Lähimaaseutua ei saa unohtaa – mikä on kaupunkilaisten rooli Kangasalan kaupungissa?

Jokainen on joskus käyttänyt taskulamppua. Siitä syntyy kapea valokiila, joka valaisee kohteen. Kun kohdistaa valon tarkasti tiettyyn kohteeseen, valokiilan ulkopuolella olevat asiat jäävät pimentoon, huomaamatta. Jos nousemme helikopteriin ja kohdistamme valokiilan kaupungintaloon, kaupungintalosta tulee tärkeä ja muut alueet jäävät pimentoon.

Kun mietitään eri alueiden merkitystä Kangasalan kaupungille, niitä tulee tarkastella eri näkökulmista. Suurimmat hankkeemme – Lamminrahkan, Saarenmaan ja Tarastenjärven alueet – ovat valtavia hankkeita ja investointeja, joiden vaikutus kaupungin talouteen on suuri. Nämä hankkeet sitovat myös henkilöresursseja merkittävästi. Ymmärrettävää on, että mikäli helikopterin valokiila halutaan kohdistaa vain näihin alueisiin, jää muu Kangasala pimentoon. Jos laajennetaan valokiilaa ulottumaan nauhataajaman alueelle, alkavat kehittämisresurssit olla käytetty. Ulkopuolelle jäävät koko vanhan Kangasalan maaseutualueet, Sahalahti ja Kuhmalahti.

Mitä jos näiden alueiden ihmisille annettaisiin isompi rooli alueidensa kehittämiseen? Luin, kuinka Kuhmalahdella oltaisiin valmiita tekemään uuden koulun pohjat talkoilla. Vaikka tiedämme, etteivät talkoot ole kaupungin kanssa mahdollisia, tarjouksessa tulee hyvin esille halu kehittää omaa aluettaan. Kautialassa halutaan toteuttaa kyläläisten ideoima monipalvelukeskushanke. Hekin haluavat aktiivisesti kehittää omaa aluettaan. Eivätkö aktiiviset ihmiset ole parasta käyttöenergiaa omien alueidensa kehitykseen vai löytyykö sama tarmo kaupungintalolta? Onko Kangasalan kaupunki mahdollistaja ja uusien toimintatapojen kehittäjä vai paikalleen pysähtynyt lannistaja?

Jos mietimme kaupunkimme mahdollisuuksia matkailun suhteen, niin meillä pitäisi olla todella hyvät mahdollisuudet esimerkiksi järviluontomme ansiosta. Isoin potentiaali matkailuaktiviteettien luomiseen löytyy juuri vanhan Kangasalan maaseutualueilta, Sahalahdelta ja Kuhmalahdelta. Jos asukkaille annetaan mahdollisuus kehittää erilaisilla hakkeilla alueitaan, kaupungin osallistuessa niihin, niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Matkailupalveluita ei tule ulkopuoliset tekemään vaan alueiden ihmisten aktiivisuus on merkittävässä roolissa.

Kaupungin lähimaaseudun mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii strategisten päätösten noudattamista, jotta ihmiset uskaltavat investoida asumiseen tai elinkeinojen kehittämiseen. Lähimaaseudun palveluiden tuottamista voidaan pitää kalliina, jos tuijotetaan itse palvelun hintalappua. Jos asiaa katsotaan laajemmin, on se alueellisen kokonaistarkastelun jälkeen kaupungille taloudellisesti kannattavaa. Tätä mahdollisuutta pitää ehdottomasti hyödyntää myös muualla kuin juhlapuheissa.

Harri Syrjäläinen