Keitä olivat muinaiset kittiläiset? Sellaisia kysymyksiä minussa heräsi, kun tutkimme Raamattu-piirissämme Pälkäneen seurakuntatalossa Danielin kirjan 11. lukua. Asia ei ollut ollenkaan valjennut vielä viime vuoden marraskuussa, kun Israelin matkallamme aloitimme laskeutumista Tel Avivin lentokentälle.
Uudessa Raamatun käännöksessä Danielin kirjan 11. luvun 30 jae on tosin käännetty ”Lännestä tuleviksi laivoiksi”. Sekin käännös on sikäli oikea, että kittiläisillä myöhempinä aikoina tarkoitettiin koko Välimeren rannikkoseutujen ja saarten asukkeja. Voittoisa meritaistelu käytiin siellä lännen ja Israelin välimaastossa. Alun perin kittiläisillä tarkoitettiin kuitenkin nimen omaan Kypron saaressa asuvia kittiläisiä. Saaren ”pääkaupunkina” oli silloin Kittion-niminen paikka.
Raamattu kertoo heidän historiastaan noin 4000 vuoden takaa. Ensimmäinen kohta mainitaan Nooan nuorimman pojan, Jaafeetin, jälkeläisinä. Seuraavalta vuosituhannelta on sitten 2. Mooseksen kirjan 24. luvussa. Muut asiaan liittyvät viittaukset löytyvät muun muassa Jesajalta, Jeremialta ja ja Hesekieleltä sekä Danielilta johon jo viittasin. Tarkemmin sanoen 700–500 EKr.
Välimeren saaristo on näin ollut pyhän kirjan Raamatun näyttämönä jo vuosituhansien ajan sekä Vanhassa Testamentissa että Uuden Testamentin aikana. Erityisen painoarvon se sai alkuseurakunnan aikana alkuseurakunnan elämässä. Paavalin lähetysmatkat nykyisen Turkin ja Kreikan alueella tapahtuivat monin paikoin laivoilla, vaikka kyllä hän kulki jalankin noin 20 000 kilometriä. Sellainen matka on suomalaisen autoilijan keskimääräinen vuosikilometrien määrä.
Silloin ehdittiin saavuttaa muinainen Rooman valtakunta evankeliumilla muutaman sukupolven aikana. Miten nyt, kun kristinuskon sanoman saavuttavuus näyttää monin paikoin hiipuvan, vaikka meillä on huippumedia ja hyvät kulkupelit allamme viestin viemiseen. Itse Evankeliumi, ”hyvä sanoma”, ei ole muuttunut miksikään, mutta olemmeko me sen viejät, laiskoja ottamaan sitä todesta. Evankeliumissa on edelleen mielenmuutosta aikaansaava voima koko elämää varten.
Seppo Lahtinen
Pälkäne
