Isoisän jalanjäljillä

Olen usean vuoden ajan jo 1980-luvulla kulkenut isäni isän Simo Hietalan, jalanjäljillä tutkiessani hänen kirjoituksiaan Kansan Lehdessä 1900-luvun alkuajoilta. Simo syntyi Kustaava-äitinsä aviottomana lapsena Kuhmalahdella 3.11.1875. Suomessa elettiin 1900-luvun alussa vielä Venäjän keisarivallan aikaa ja Suomea hallitsi kenraalikuvernööri. Kunnallisvaaleja ei ollut eikä siten edustajia kunnanvaltuustoissa, vaan asiat päätettiin kuntakokouksissa äänestämällä. Äänioikeus oli niillä kuntalaisilla, joilla ei ollut useamman kuin edellisen vuoden verot maksamatta. Piioilla ja rengeillä ei ollut äänioikeutta.

Simo asui seitsenlapsisen perheensä kanssa Kuhmalahden Tervaniemen Hietalan torpassa. Hänet tunnettiin innokkaana poliitikkona sekä torpparien, renkien ja piikojen asioiden puolestapuhujana. Hän oli kansalaissodan aikana punaisten johtohenkilöitä Kuhmalahdella ja joutui pakenemaan kotoaan. Hänet ammuttiin Hollolan Sairakkalan metsään eikä häntä koskaan löydetty. Sain joskus isältäni tietää, että Simo kirjoitteli Tampereella ilmestyneeseen Kansan Lehteen Kuhmalahden kuulumisia nimimerkillä ”Tiitus”.

Ilmeisesti Simon koulutus oli ajan tavan mukaan vain kiertokoulu. Siitä huolimatta hänen tekstinsä ovat yllättävän sujuvia. Vanhojen sanomalehtien vuosikerrat on mikrofilmattu ja filmit ovat käytettävissä Tampereella kirjastotalo Metsossa. Kävin 1980-luvun lopulla tutkimassa näitä mikrofilmejä ja kirjasin muistiin kaikki Simon kirjoitukset. Ensimmäinen kirjoitus oli vuodelta 1907 ja viimeinen maaliskuulta 1916.

Verotus ja palkat näyttävät olevan ainainen puheenaihe vuosisadasta riippumatta.

Viimeisessä kirjoituksessaan keskiviikkona 15.3.1916 (114 vuotta sitten) Simo kirjoitti näin:

”Kunnallisverotuksesta Kuhmalahdella

Sen lisäksi, mitä jo aikaisemmin olemme kertoneet, kirjoitetaan meille: Taksoituslautakunta sai t.k. 3 päivänä loppuun suoritetuksi kunnallisverotuksen, joka oli jo toinen kerta tänä vuonna. Kuten muistetaan, kumosi taksoituslautakunta ensimmäisen verotuksen sen tähden, ettei verotusta oltu toimitettu kunnallisasetuksen perusteella. Nyt kuulemma se taksoitus on tapahtunut oikeen perinpohjaisen tarkan harkinnan perusteella. Palkallisväestökin on verotettu palkasta, lämmöstä, valosta, asunnosta ja ruuasta. Köyhät 6 ja 7 henkisen perheen isät, joita ennen ei ole juljettu verottaa, verotettiin. Taksoituslautakunta on arvattavasti laskenut, että niittenkin on tarvinnut ansaita kaksi ja kolme sataa markkaa, koska he eivät ole vielä kuolleet nälkään vaikka elintarpeet ovat puolella kohonneet entisestään.

Torppariväestön veroäyrit on lisätty puolella ja ylikin entisestään. Torpparienkin on elämän kustannukset nousseet: syövät kalliita maantuotteita, joista myydessään saisivat puolta korkeamman hinnan kuin ennen ja polttopuutkin on puolella hinnassa kohonneet. Sekin on verotettavaa tuloa. Näin meitä työläisiä on kunnallisessa verotuksessa lyöty vaikka viime vuosi (jota verotuskin koskee) oli kurjaakin kurjempi ansiotöissä. Huonot palkat ja työttömyyttä siinä määrässä, että kunnankin täytyi ryhtyä, niin vastenmielistä kuin se olikin, toimenpiteisiin työttömyyden poistamiseksi ja suuriperheisimpiä on täytynyt avustaa vaivaiskassasta. Joitakin työmiehiä on kunnallisten virkailijoitten taholta pakotettu eräälle talolle suvitöihin 50 ja 60 pennin päiväpalkasta. Elätä sitte tällaisilla palkoilla 5 ja 6 henkistä perhettä. Sanottanee, ettei tässä tarkoitettuja henkilöitä verotettukaan, mutta tahdonkin tällä vaan osottaa sitä, että riskinpienkin, satunnaisten töitten tekijäin vuotuiset tulot eivät ole entisestään suurentuneet, että ei olisi sellaista ylimalkaista kunnallisten verojen lisäämistä saanut sovelluttaa työläisiin. Olosuhteet ovat nimittäin muuttuneet siten, että 400 markan tulojen nauttija elää yhtä kurjaa elämää nyt kuin joku vuosi taaksepäin 200 markan tulojen nauttija. Nykyään veroperusteen ollessa 100 markkaa, on kunnan taholta julkeata kiristämistä noudattaa sitä tapaa kuin viimeisessä verotuksessa on noudatettu.”

Tiitus

(Vertailun vuoksi: Suomen Pankin Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan 400 markkaa vuonna 1916 olisi 961,80 euroa vuonna 2020 ja 60 penniä olisi nyt 1,44 euroa. Inflaatio oli 32,7 % vuonna 1916 ja tänä vuonna se on 0,72 %. Elinkustannusindeksi oli 1,380 vuonna 1916 ja nyt se on 1973.)

Anja Salovaara

Tampere