Kirjasto on kaiken kansan kultuurilaitos, eikös? Vaan eipäs olekaan, ainakaan Luopioisissa. Pyörätuolia tarvitsevat eivät sinne pääse, eivätkä rollaattoria käyttävät. Kahdella kainalosauvalla liikkuvat tarvitsevat apua. Yhdellä kainalosauvalla meno on vaarallista ja pelottavaa. Tämä siksi, että isommissa portaissa on kaide vain toisella puolella ja kaide on sellainen, että siitä ei saa kunnon otetta. Lisäksi porraskivet heiluvat epäilyttävästi. Kuistilla on epämääräisiä mattoja, joihin pelkään kompastuvani joka kerta. Kirjakassin kanssa kirjastossa käyminen on hasardipeliä.
Olen sattuneesta syystä joutunut liikkumaan kainalosauvaan tukeutuen jo nyt pari kuukautta, siis ulkosalla, ja oppinut paljon esteellisyydestä ja esteettömyydestä. Olen huomannut, että ovet ovat yleensä hyvin painavia ja hankalia avata ja portaat liukkaita ja kaiteettomia.
Luopioisissa kauppa, apteekki ja säästöpankki ovat kiitettävästi hankkineet luiskan ja kaiteen. Sen sijaan Pytinkiin johtaa vain luiskan alku, joka ei – johda mihinkään. Se loppuu kesken kaiken. Kirjaston tilanteesta olen soittanut teknisen viraston henkilölle, joka lupasi käydä katsomassa tilannetta. Eipä ole mitään tapahtunut. Käsittääkseni kapeampiin portaisiin olisi hyvin vähällä vaivalla ja kustannuksilla saatavissa kaiteet. Niitä odotellessa!
Päivi Loukamo
Kommentointi on suljettu.