Olen viime viikkoina käynyt usein ladulla. Olen ajatellut sitä, että olen onnekas ja etuoikeutettu, kun voin tehdä niin. Moni teistä lukijoista ei pääse ladulle, vaikka haluaisi. Ladulla syntyy uusia ajatuksia. Joskus pohdin asioita ladulla ihan tarkoituksella. Usein uudet ajatukset ja ideat tulevat kuitenkin aivan itsetään ja kotona vain laitan ne paperille. Pari päivää sitten pohdin ladulla kristityn elämää. Joskus elämä kristittynä on yhtä hienoa kuin sujuttelu aurinkoisessa metsässä myötämaahan. Toisina aikoina tilanne on täysin toinen. Mutta silloinkaan kristityn elämä ei ole tarpomista umpihankeen. Sillä latu on tehty valmiiksi. Ja lukemattomat kulkijat ovat menneet sitä ennen meitä.
Jos Jeesus olisi toiminut täällä Pohjolassa, hän olisi saattanut sanoa: ”Minä olen latu. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Se, joka seuraa minua, pääsee perille”. Minä en tiedä, mitä seuraavan kumpareen takana odottaa. Minun ei tarvitse tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tärkeintä on tietää se, että on oikealla ladulla ja seuraa sitä.
Usein olen tavannut Syrjänharjun tai Aitoon laduilla myös jonkun tutun. Pari viikkoa sitten hiihtelimme erään miehen kanssa monta kilometriä yhtä matkaa kuulumisia vaihtaen. Ne kilometrit olivat paljon helpompia kuin yksin hiihdetyt. Myös toisen kristityn kanssa matka taittuu kevyemmin. Pelkästään satunnainen tapaaminen virkistää mieltä ja vahvistaa hengellisesti. Kirkko on kuin hiihtomaja, jossa tankataan evästä tulevaa taipaletta varten ja levähdetään toisten seurassa.
Nyt nämä ”kristityn hiihtomajat” ovat kiinni. Se vaikuttaa elämään yllättävän paljon. Seurakunnan on pitänyt löytää uusia keinoja saada ”eväspaketit” perille – netin kautta tai vaikka olopäiväkirjeen muodossa. Yksittäiset kohtaamiset ovat kullan arvoisia tänä aikana. Niidenkin kautta voidaan välittää eväitä toisille. Kun tämä poikkeusaika joskus päättyy, osaammekohan silloin iloita kohtaamisista ja kristittyjen yhteydestä uudella tavalla?
Aika on haastava ja monelle raskas. Mutta latu on auki. Se on tehty valmiiksi perille saakka. Pysytään ladulla.
Janne Vesto
Luopioisten pappi
