Taksi Kari Saarisella tuli juhannuksen alla 40 vuotta täyteen taksiuraa. Viinerikahvit työkavereiden kanssa juotiin, mutta muuten merkkipaalua ei sen kummemmin tullut juhlittua.
– Kylällä oli aikoinaan paikallinen taksiautoilija, jolta ostin auton vuonna 1982. Aluksi minulla oli 1500 S Lada, joka vaihtui Datsuniin, muistelee alkutaivalta Padankoskelta kotoisin oleva Kari Saarinen.
Saarinen naurahtaa, että kyllä hänellä on aina ollut dieseliä ja bensaa verissä. Jo isä teki aikanaan autohommia. Armeijan jälkeen Kari ajoi bussia. Tällä hetkellä kuohijokelaisella Karin taksilla on seitsemän erikokoista autoa ja yrittäjän itsensä lisäksi neljä työntekijää.
Saarinen kehuu henkilökuntaansa, joka on aina hienosti puhaltanut yhteen hiileen. Leena-vaimo hoitaa kirjanpidon.
– Parasta työssäni ovat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Yrittäjyyteen kuuluu oma vapaus, mutta myös vastuu. Puhelimen renkihän minä toki olen, Saarinen hymähtää, ja haastatteluhetkelläkin puhelin pirisee yhtenään.
Kun Saarinen puhelimeen vastaa, hän saa toisinaan kuulla, että kiitos, kun vastasit.
– Kyllähän se on palvelu, joka muistetaan. Paha kello kauas kiirii tällaisena some-aikana, jos on levitäkseen. Kun ei kuulu mitään, on hyvä. Siitä, kun saa palautetta hyvästä palvelusta, tulee hieno fiilis.
Ihmistuntemus kasvanut vuosien saatossa
Saarinen on laskenut ajaneensa noin viisi miljoonaa kilometriä ajokortin saatuaan. Vaaratilanteita on siihen nähden sattunut harvakseltaan. Tieltäkin hän on ajanut ojaan vain kerran. Noihin kilometreihin mahtuu koko elämän kirjoa; ihmiset ovat riehakkaina lähdössä juhlaan tai mieli maassa hoitokotiin joko itse tai läheistään tapaamaan.
– Ihmistuntemus on kasvanut hyväksi, kun ihmiset avautuvat kerta toisensa jälkeen elämästään. Se on taattu, ettei sana leviä tästä peltilaatikosta mihinkään.
Harvoin pieni pelko hiipii ratin taakse. Vaikka suurin osa ihmisistä on luotettavia, joskus kohdalle sattuu arvaamatonta käyttäytymistä. Miehen rauhallisesta ja leppoisasta olemuksesta on apua.
– Minua on sanottu äärettömän pitkäpinnaiseksi. Sitä kyllä välillä tarvitaankin, enkä ketään heitä mielelläni pois taksista.
Kari Saarinen on oppinut myös ennakoimaan. Esimerkiksi joskus kun on ajellut pimeässä vuokramökille keskelle ei mitään ja näkee pihassa autoja sikin sokin, on oppinut varmistamaan selustansa. Tällöin hän on ajanut taksin lähtöasentoon.
Tasapainoilua alalla
Taksiala on perustaltaan pysynyt samana vuosikymmenten saatossa. Taksiuudistus neljä vuotta sitten oli kova kolaus maaseudulla, kun päivystysvelvoite loppui. Saarinen on koettanut parhaansa mukaan järjestää autoja viikonloppuihinkin, jolloin ajossa on yleensä kaksi autoa.
Polttoaineen hinnannousun ovat saaneet tuta taksiautoilijatkin samaan aikaan, kun autokanta vanhenee, ja teiden kunto on mitä on. Erityisesti Kyynärön ja Kuohijoen suunnassa tiet ovat heikossa kunnossa. Tämän Saarinen saa kokea päivittäin.
– Kyllähän se niin on, että kate pienenee.
Kilpailuakin on, mutta Saarinen toteaa, että palkka tehdystä työstä on saatava. Alalla on oltava tuntosarvet herkillä ja osattava luovia. Kokonaisuus ratkaisee paljon asiakkaan silmissä.
Kari Saariselle parasta nollausta on metsästys ja penkkiurheilu, erityisesti jääkiekko.
– Otan myös paljon kuvia hienoista maisemista, kun olen tien päällä, kokenut autoilija kertoo.
