Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja tuhmuus, iät ja ajat arveltu on. Vanhusten menehtymisten myötä miljoonat viisaudet hukkaan haihtuvat. Se on murheellinen menetys, valtava vahinko ja ihmiskunnan henkisen varannon, ainutlaatuisen aarteiston suurta tuhlausta.
Veteraaniperinnetyön tulevaisuutta aprikoineen työryhmän tuoreessa mietinnössä ehdotetaan yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin Veteraaniperinne 2025 -hanketta. Hyvät perusteensa silläkin.
Onneksemme enimmäkseen rauhassa elellä saamme, töitämme tehdä, uutta luoda, harrastaa ja toinen toisillemme monin tavoin avuksi olla, toimia.
Liikenisikö koululaitoksellamme, opettajillamme arvostusta ja valmiuksia kutsua oppilaidensa eteen aikamme tieto- ja taitopankkeja kokemaansa, oivaltamaansa jakamaan? Sellainen käytäntöhän olisi kouluissa jo Cygnaeuksen Unon aikaan aloittaa pitänyt!
Tulevaisuutemme nuorille lupauksille järjestettäköön kuukausittain elämänviisauksien tunti tai kaksi. Päivän virkeitä arvovieraita silloin tarkoin kuunneltakoon. Monenmoisia asioita udeltakoon, ajatuksia, käsityksiä elämästä, kuolemasta ja maailmasta.
Koululaiset, opiskelijat kerätkööt kelpo viisauksia, hyvän elämän ohjeita myös sukulaisiltaan ynnä ympäristön ihmisiltä. Kertyneet aineistot koottakoon käteviksi käyttövihkosiksi. Viisaudet myös tietoverkkoihin tallennettakoon.
Mikko Kiio, Kangasala
