Mikähän kukka voisi olla äitienpäiväkukka? Täällä Hämeessä sellainen voisi olla sinivuokko. Muistan lapsuudesta, kuinka me lapset kiiruhdimme aamutuimaan lähimetsään hakemaan äidille kukkia juhlapäivän aamuna. Hikisessä kädessä puristimme pientä sinivuokkokimppua äidin sängyn vieressä ja toivotimme onnea. Äiti sai vuokkonsa joka kevät.
Aikaisena kukkijana sinivuokko on kukka, joka huomataan. Usein sen siniset terälehdet pilkottavat lumen keskeltä pälvipaikoissa jo huhtikuun puolivälissä. Tänäkin keväänä aurinkoisten paikkojen kukat ovat jo kukkineet, mutta varjoisista paikoista löytyy vielä hyväkuntoisia vuokkoja. Jos se täällä Hämeessä kukkii äitienpäivänä, niin etelämpänä se saattaa olla jo ohikukkinut ja Keski-Suomesta sitä saa turhaan etsiä. Sinivuokon luontainen kasvuraja menee Jyväskylän eteläpuolella ja useat kasvurajan pohjoispuoliset löytöpaikat ovat puutarhakarkulaisia. Sinne muuttaneet ovat siirtäneet kasvin kotonurkista uuden kodin kukkapenkkiin. Itä-Suomestakin sitä saa turhaan etsiskellä. Mutta täällä Hämeessä se on juuri äitienpäivän aikaan parhaimmillaan.
Nopeasti katsottuna sinivuokko on hieman vaatimaton kasvi. Olemme tottuneet puutarhoissa jalostettuihin hienouksiin, jotka kestävätkin paremmin kuin luonnonkukat. Kautta aikojen ihmiset ovat vaalineet näyttäviä kasveja, siirtäneet niitä puutarhoihinsa ja jalostaneet niitä valitsemalla näyttävämpiä. Itse katselin metsänlaidassa sinivuokkomätästä, jossa kukat olivat muuttuneet kerrotuiksi eli kukan heteistä olikin tullut terälehtiä ja niin aluksi vaatimattoman näköinen vuokko olikin ykskaks komea kuin koristekasvi. Näinhän monet kukkapenkin kasvit ovat alkunsa saaneet. Etelä-Euroopassa tienvierellä katselin kehäkukkaa, joka oli kuin keltainen päivänkakkara, pieni ja vaatimaton. Jalostamalla siitä on luotu nykyinen kukkapenkin koristus. Samoin on käynyt syksyllä kukkivan kultapallon. Luonnossa se on hyvin vaatimaton kasvi. Oikeastaan hyvin monet koristekasveistamme on luotu tällä tavalla ruusuista alkaen.
Kerrottu sinivuokko on kaunis ja näyttävä. Se kukkii hieman myöhemmin kuin tavallinen vuokko ja tuntuu olevan arempi kylmyydelle. Nytkin sen lehdet olivat ruskealaikkuisia ja kukka oli vasta purkautumassa nupustaan. Samalla tavalla joskus näin keväällä näkee kauniin valkovuokon kerrottuja teriöitä. Kesällä olen nähnyt samanlaisia myös leinikeillä. Jos ihminen saa kauniita kukkamuotoja jalostamalla, niin syntyy niitä myös itsestään luonnossa. Valitettavasti näyttää vain siltä, että nämä luonnonmuodot ovat huonoja lisääntymään. Saattaa olla, että ne ovat menettäneet kokonaan lisääntymiskykynsä. Ainakin kerrottuja sinivuokkoja löytyy yleensä vain pieneltä alueelta ja aina samasta paikasta.
Nyt äitienpäivänä kannattaa piipahtaa lähimetsässä katsomassa, jospa sieltä saisi äidille kauniin vuokkokimpun. Monivuotisena kasvina se ei sanottavammin kärsi, jos siitä muutaman kukan ottaa maljakkoon. Sehän poimituissa kukissa kuitenkin on, etteivät ne kauaa kestä kauniina maljakossa, mutta jospa kuitenkin juhlapäivän ajan.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
