Kun Reko Käenniemeltä meni oikean jalan akillesjänne poikki marraskuun vieraskamppailussa Kuortanetta vastaan, moni luuli 35-vuotiaan luottomiehen hienon uran olevan ohi.
Taustalla kummittelivat vielä pitkän siivun lentopallolle antaneen pelaajan edelliskauden jälkeiset jäähdyttelyajatukset.
– Mietin ihan vakavissani ykkössarjan jättämistä, kun Hämeenlinnassa viriteltiin uutta kakkossarjaporukkaa. Reissaaminen olisi vähentynyt radikaalisti, mutta toisaalta pudotusta olisi tullut monin tavoin. Lukon toiminta on ihan eri tasolla. Hyvä porukka ja osaava valmennus vetivät puoleensa. Hommia tehdään tosissaan, mutta ei liian tosissaan, Käenniemi vertaili.
Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän veri veti Pälkäneen suuntaan Käenniemen parannellessa leikattua jalkaansa.
– Loppukausi oli hankalaa aikaa. Kieltämättä tuli ikävä Kostia-areenaa.
Kun kulttipelaajan maineen saanut kokenut keskitorjuja kävi seuraamassa Luja-Lukon kotiotteluita Kostia-areenalla, hän huomasi istuvansa kohta katsomon sijasta joukkueen vaihtopenkillä huoltajan ominaisuudessa. Siinä vaiheessa toinen Lukko-legenda Ville Mattila oli varma, että konkari palaa vahvuuteen.
Ja niin kävikin – sopimuksenteko on tiettävästi harvoin niin helppoa kuin tässä tapauksessa.
– Leikattu jalka alkaa tuntua jo aika normaalilta. Onhan se vielä vähän jäykkä, mutta se kuuluu asiaan. Toistaiseksi en ole uskaltanut hyppiä, mutta eiköhän siihenkin tule Mattilalta lupa omatoimijakson jälkeen.
Käenniemi valmistautuu kauteen maltillisin odotuksin. Kärkitoiveena on päästä siihen kuntoon, jossa hän jätti pelikentät viime kaudella.
– Ominaisuudet eivät parane kauheasti enää tällä iällä, hän sanoo.
Kuortaneesta on tullut Käenniemelle painajaismainen paikka ykkössarja-aikana. Kaksi vuotta sitten hän joutui parin kuukauden sairauslomalle reväytettyään takareitensä urheiluopistolla.
– Taidan jättää Kuortaneen-keikan suosiolla väliin tulevalla kaudella. Tai voin kai lähteä juomankantajaksi. Pelireissut ovat hauskoja.
Käenniemi on laskettavissa Pälkäneen ”omiin poikiin”, joita oman kunnan joukkueeseen aina kaipaillaan. Hän aloitti lajin kotikylässään Kyynäröllä ja pelasi Lukossa ensimmäisen kerran jo 2000-luvun puolivälissä, kunnes siirtyi nykyisen kotikaupunkinsa Hämeenlinnan ylpeyteen Luolajan Kajastukseen.
– Pelasin parilla kaudella Lukkoa vastaan. Kerran joku heitti minut vastaanottajaksi syystä tai toisesta. Käpy paloi pahasti, kun Niemen Asko peitti näkökentän täysin.
Käenniemi palasi Lukkoon vuonna 2014 ja aloittaa nyt jo kymmenen peräkkäisen kautensa yhteiskoulun tiiviin Paelkaene Gardenin kätköistä Kostia-areenaan kirkkaisiin valoihin nousseessa joukkueessa.
