Monet tietävätkin, että mummuilu tai vaarius on mahtava olotila, johon kuuluu mittaamaton määrä rakkautta ja luottamusta. Olen todella onnellinen, kun saan viettää tänä kesänä monta arkista päivää kahdestaan pienen lapsenlapsen kanssa. Kerrassaan lämmin läikähdys käy mummun sydänalassa, kun pienen kolmevuotiaan käsi hakeutuu mummun käteen ja yhdessä mennään kadun yli. Kun ei ole kiirettä, ehditään ihmettelemään roska-auton hommia, rakennusten työmiehiä, läiskytellä kuralätäköissä, huljutella kumisaapasta vesirännin alla. Toisinaan leikitään rannalla, uitetaan venettä ja polskutellaan auringon lämmössä. Joskus on hyvä katsella ja ihmetellä ötököitä, pupuja, kanoja tai possuja. Voidaan levähtää penkillä ja syödä pienet jäätelöt tai iso pala suklaakakkua. Mummu vastailee loputtomiin miksi-kysymyksiin.
Välillä kaikesta kiinnostavasta huolimatta pienen voimat voivat loppua joko oikeasti tai sitten vähän huijaten laiskamadon yllättäessä. Pienet kädet ojentuvat kohti mummua, kanna minua. Tietenkin mummu ottaa syliin ja kantaa. Yhdessä sitten jossain vaiheessa päivää kellahdamme päiväunille, ja kun uni ei heti tule (paitsi mummulle tulisi) niin ”jutellaan vähän”. Puhutaan kivoista asioista ja mummu tapailee Ystävä sä lapsien -säveltä ja sanoja. Virttä, jota jo mummulle aikoinaan laulettiin ja on veisattu omien lasten ristiäisissä ja niiden sävelten ja sanojen saattelemana tämä pieni mummun ihme on kastettu. Pian kumpikin sitten kerää voimia untenmailla iltapäivän uusiin seikkailuihin.
Mieleen nousee kantovoima, jolla Jeesus meitä kaikkia kantaa, ja johon voimme kaikki luottaa niin kuin lapsenlapsi mummuun. Kuten Margaret Fishbackin runossa Jalanjäljet, et ollutkaan yksin, vaikka niin olit luullut. Sinuakin kannetaan silloin, kun et itse jaksa. Meillä on aina lepopaikka Jeesuksen käsivarsilla eikä Jumalan kämmenellä pelkää ihminen. Lasten virren (499) myötä tahdon toivottaa sinulle ja erityisesti kaikille lapsille siunattua ja hyvää kesää Taivaan Isän turvassa. ”Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”
Tiina Kokkola
kirkkovaltuutettu
Kankahaisten kylä
