Viime viikolla kolumnistikollega (SHL 6.9.2023) kirjoitti terveyspalvelujen palvelunestohyökkäyksestä. Sen inspiroimana intouduin miettimään, kuinka kauaskantoisesti nykyiset suunnitelmat voivat vaikuttaa.
Kaikkeahan perustellaan tehostamisella ja säästöllä. Siirretäänpä palvelut nettiin. Vaikkapa minun satavuotiaassa pirtissäni ei satu olemaan taloyhtiön laajakaistaa. Kännykään ei tavoita nettiä yleensä mitenkään paitsi ehkä kuistin oikeasta ulkonurkasta ja asun sentään kylän laidalla. Syyksi katveeseen joku aprikoi läheistä vuorta. No sitä tuskin koskaan puretaan. Kylällä onneksi oli jo valokuitu, joten hankin sen. Näitä linjoja ei kuitenkaan kaikkialla ole, eikä kenellekään saa olla peruspalvelun ehtona, että investoi tällaiseen.
Myöskään tietotekniikkataidot eivät voi olla vaatimuksena terveydenhuollon saamiseen. Hallitus kuuluttaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, koskeeko se myös niitä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet älypuhelinta? Kunnia myös heille! Itse hallitsen vaativiakin tietokoneohjelmia, silti Pirhan sivuilla tuskastuin yrittäessäni tehdä ajanvarausta. Puhumattakaan siitä, että aikoja ei ole.
Jotain toki on hyvä tehostaa siirtämällä nettiin, mutta vaihtoehtoinenkin mahdollisuus pitää olla sitä tarvitseville. Voin kyllä näyttää peräpukamiani kamerallekin, mutta sellaisen vaatiminen kaikilta on kohtuutonta. Operaatiossa täytyisi kyllä purra huulta tietäen, että vanhoina aikoinahan pahin solvaus oli, kun nainen nosti hameen ylös ja pyllisti paljaalla takamuksella. Herjani ei toki kohdistuisi ruutua tihrustavalle tohtoriparalle, vaan johonkin ihan muuhun.
Ajanvarauksen lisäongelma on takaisinsoittopalvelu. Maaseudullakin on vielä meitä työssäkäyviä, jotka eivät pysty vastaamaan puheluun virka-aikana. Tälläkin karsiutuu aikojen käyttäjiä.
Terveysasemien sulkeminen pidentää matkoja kohtuuttomiksi. Nysse ei täällä kulje muutaman minuutin välein. Monesta paikasta ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Pörtsätäänpä henkilöautoilla yksitellen. Kaikilla kuitenkaan ei ole autoa, ajokorttia tai ajamisen edellyttämää terveydentilaa. Siinä tapauksessa voi tilata taksin tai hakea sote-kyytioikeutta. Säästöä yhdeltä sektorilta ja kuluja toiselle. Onkohan tämä kuten hölmöläisten peiton pidennys; otetaan pala toisesta päästä ja liitetään se toiseen?
Kaiken summana hoitoon hakeudutaan tai päästään entistä harvemmin. Säästöä syntyy tilastoihin. Todellisuus kuitenkin voi olla muuta: vaivat ehtivät pahentua ja niiden vaatima hoito on sitten kalliimpaa. Puhumattakaan kärsimyksistä, jotka ehkä voitaisiin välttää tai lieventää, mutta niitähän ei tilastoida.
Pitkällä aikavälillä säästöt toki tulevat olemaan todellisia. Kun saadaan maaseutu tyhjennettyä kokonaan, ei siitä enää aiheudu kuluerää. Vaihtoehtona olisi tietysti etninen siivous siten, että kaikki maalaiset kootaan leireihin johonkin palveluitten lähelle, mutta tällaistahan ei Suomessa enää tehdä. Siispä maaseudun tyhjentäminen hoidetaan ajan kanssa silkkihansikkain ja korulausein.
Terveyspalveluita karsimalla ja niiden saatavuutta vaikeuttamalla ikääntyvän väestön luonnollinen poistuma saattaa jopa nopeutua. Osa ihmisistä joutuu selviytyäkseen muuttamaan keskuksiin. Kauppojenkin on pakko lopettaa, kun asiakkaita ei ole. Uusia asujia ei tule, jos ei ole peruspalveluita. No, ehkä jotain vaihtoehtoihmisiä, niitä, jotka pyrkivät elämään omavaraisesti, mutta hehän voivat, ja varmaan haluavatkin, käyttää luonnonlääkintää ja perinteisiä menetelmiä eivätkä siten ole palveluiden puutteesta rutisemassa.
Lue myös:
Palvelunestohyökkäys – ”Hyvinvointialueen viisaat olivat tämän suuren hakkeroinnin keksineet”
