Katselen taivasta, pilvet liikkuvat yhtä nopeasti kuin aika, ihmisen elämässä. Lasken päiviä ja tunteja.
Miksi teen näin. Siksi, että loppukuusta tapahtuu jotain suurta, en osaa pelätä, jännitän kyllä. Mietin, olisinko voinut ennaltaehkäistä tapahtumia, tuskinpa vaan.
Kaikki on kiinni kohtalosta, se minun on helppo myöntää. Ihmisenä olemisen heikkoutena on tehdä valintoja; osuuko ratsu pelilaudalla kohdallesi vai pystytkö väistämään sen oveluudellasi.
Tuskinpa vain. Sinua vastaan pelaan mielelläni. Minulla ei ole paljon antaa itsestäni. Kipua ja vaivaa kuljetan mukanani. Ne voin antaa, jos joku haluaisi vaihtaa päikseen terveen päivän. Vaihtokauppaa ei synny.
Pitäkää huolta toisistanne, koskaan ei ole liian myöhäistä koskettaa ja kuunnella kanssaihmistänne aina kangastuksia ja valonleikkiä myöten.
Marja Mäkinen, Pälkäne
