Totuuden eri ilmenemismuotoja valottava luentosarja saa arvoisensa päätöksen lauantaina. 16.8. kello 14 alkaen taidekriitikko, kuraattori Otso Kantokorpi pohtii Mikkolan Navetalla Taiteen totuutta.
Muodonmuutoksia ry:n luentosarja alkoi keväällä 2012. Tänä kesänä Mikkolan Navetan eri rakennuksissa on ollut esillä samaan teemaan kuuluva laaja Totuuden kaleidoskooppi -näyttelykokonaisuus. Näyttelyt jatkuvat vielä elokuun loppuun.
– Miten on mahdollista, että yksi harvoista ammatinharjoittajista, joille yhteiskunnallisesti sallitaan valehteleminen, puhuukin usein tinkimättömästi ja rohkeasti totta, Kantokorpi kysyy.
– Taiteilijalta odotetaan fiktiota, mielikuvituksen tuotetta, mutta toisinaan hänen luomansa fiktio puhuu maailmasta tavalla tai kielellä, joka saa vastaanottajan todellisuuden ja ymmärryksen todellisuudesta muuttumaan. Onko vain realismi totta, vai voisiko missä tahansa taiteellisessa, jopa silkan runollisessa, lopputulemassa piillä totutusta toisenlaisia totuuksia ihmisestä ja hänen paikastaan maailmassa?
Kantokorpi pohtii luennossaan myös sitä, onko olemassa taiteen totuuksia, jotka poikkeavat jollain ratkaisevalla tavalla tieteen totuuksista?
Tiede+taide, veljet keskenään
Tieteen, taiteen ja yleisön vuoropuhelun edistäminen on Muodonmuutoksia ry:n keskeinen toiminta-ajatus. Maaseudulla Luopioisissa ja pääkaupunkiseudulla toimiva Muodonmuutoksia ry on monessa suhteessa ajan hermolla. Tuoreena esimerkkinä on parhaillaan jyvämakasiinissa esillä oleva kuunnelmapohjainen kokonaistaideteos, jossa maailmalla nyt niin puhuttu pimeä aine on pääosassa.
Pienissä suotuisissa puitteissa hyvinkin erilaiset ihmiset ja ajatukset voivat kohdata, inspiroitua ja luoda uutta, kuten yhdistyksen toiminta osoittaa.
Viimeisen vuoden aikana laajassa Totuuden kaleidoskooppi -luentosarjassa on pohdittu totuutta ja tiedon luonnetta eri tieteenaloilla, historiasta ja teologiasta genetiikkaan ja pimeän aineen fysiikkaan.
Kaksi viikkoa sitten arviolta kaksisataa ihmistä täytti Seuratalon ääriään myöten, kun vietettiin Eino Leino 100 vuotta sitten Kukkialla -symposiumia. ”Kaikki Kukkian lapset”, Hella Wuolijoen sanoja lainaten, jaksoivat kiinnostuneina kuunnella esitelmiä, vaikkapa keittiön lattialla istuen, kun muualla ei enää ollut tilaa. Jos joku vielä kuvittelee, että maaseudulla ei arvosteta kulttuuria, tulkoon katsomaan Luopioisiin mallia.
Ensi lauantain luennoitsija Otso Kantokorpi on usein poleeminenkin kriitikko, joka ei epäröi sanoa asioita niin kuin ajattelee. Hänen bloginsa Alaston kriitikko herättää aina ilmestyessään runsaasti kommentteja ja keskustelua. Sana alaston tarkoittaa tässä katsannossa rehellistä, tinkimätöntä.
