Miten savolaislähtöinen mies päätyi Laihian kautta Helsinkiin merkittävälle poliisiuralle, vapaa-ajan asukkaaksi Pälkäneen Aitooseen ja Sydän-Hämeen Lehden kolumnistiksi?
Tätä lähdettiin selvittämään toukokuisena lauantaina, ja kun Jouttijärven rannalla pöydän ääreen istuttiin, niin tarinoitavaa riitti.
Kivinen koulutie
Tavallaan hiljattain 60 vuotta täyttäneen Jussi-Pekka Lämsän juuret ovatkin Pälkäneellä, toki varsin savolaiseen tapaan kiertotietä.
—Olen syntyisin syvästä Savosta, aikoinaan valtavan suuresta emopitäjästä Rautalammilta, johon myös Pälkäne on kuulunut pienenä sivukylänä, heittää Lämsä heti alkajaisiksi.
Heikko sydän koitui hänen isänsä, Rautalammin osuuskaupan johtajan, kohtaloksi, kun Jussi-Pekka oli vasta 7-vuotias.
—Seitsemästä sisaruksesta meitä oli neljä vielä kotona, joten äidillä oli talouden kanssa tiukkaa. Kodin lämpöä ja sisarusten tukea kyllä riitti. Silloin oli vielä sitä niin sanottua yhteisöllisyyttä.
Vaihteleva koulumenestys johti lukion jättämiseen ensimmäisen luokan keväällä. Välitodistuksen neljä nelosta kannustivat Lämsää karistamaan Rautalammin pölyt jaloistaan ja lähtemään veljen perässä Helsinkiin.
Kesä meni nosturin osia maalatessa, kunnes Laihialle muuttanut Heikki-veli ehdotti pikkuveljelle lukion jatkamista pohjalaisessa nuukuuspitäjässä.
—Kaikkien yllätykseksi kirjoitin Laihialta aikanaan ensimmäisellä yrittämällä ylioppilaaksi, vaikka kaikki hyvät kaverini reputtivat.
Veli patisti poliisikouluun
Armeijan jälkeen reservin vänrikki Lämsä muutti taas Helsinkiin. Työpaikka VR:n ratajätkänä oli 200 metrin päässä hänen nykyisestä työpaikastaan Länsi-Pasilassa.
Vuokraisäntänä toiminut veli kannusti loisivaa pikkuveljeään hakemaan Tampereelle kolmen kuukauden mittaiselle poliisikokelaskurssille.
—Valmistuin Tampereelta täysin oppineena kesällä 1976, ja astuin juhannuksen jälkeisenä maanantaina palvelukseen Helsingin poliisilaitokselle. Tänä juhannuksena tulee 39 vuotta täyteen siinä talossa.
Päällystötasolle asti päästäkseen Lämsä on käynyt Poliisiopistoa kaikkiaan parisen vuotta, kun tänä päivänä pelkkään poliisin peruskoulutukseen kuluu lähes kolme vuotta.
—Siihen aikaan pätevöityi hieman lyhyemmässä ajassa, mies naurahtaa.
Perhe on paras
Vaimonsa, loimaalaiseen Päivin, Lämsä tapasi ensi kerran työkaverinsa häissä. Naimisiin mentiin -81 ja ensimmäinen poika syntyi vuotta myöhemmin. Parin vuoden päästä syntyivät kaksospojat.
Esikoinen työskentelee nykyisin ohjelmistofirmassa testausinsinöörinä. Kaksosten lukiotaival oli hieman kivettömämpi kuin isällä. Päästötodistusten keskiarvot olivat 9,3 ja 9,8. Toinen on tällä hetkellä sotatieteiden maisteri ja palvelee rauhanturvajoukoissa Libanonissa. Toinen on isän jäljillä poliisina ja lähtee pikapuoliin myös Libanoniin, sotilaspoliisiksi.
Lastenlapsia on tähän mennessä neljä. Kesällä viisivuotiaaksi tuleva Laura viihtyy paljon mökillä isovanhempien seurassa. Samanikäinen Luka ja 2-vuotias Myrsky ovat myös tulossa kesällä mökkilomalle. Nuorin on Ilta, joka täytti vastikään vasta puoli vuotta.
—He ovat valtavan tärkeitä meille molemmille. Isovanhempien touhotuksen ymmärtää vasta, kun se tulee omalle kohdalle.
21 vuotta mökkiläisinä takana
Työkaveri oli ratkaisevassa roolissa aviopuolison löytymisen ohella myös rauhallisen ja kauniin mökkipaikan etsinnässä.
—Pälkäneläislähtöinen Jouko Tainio, hyvä ystäväni päällystökurssilta, meni naimisiin toisen pälkäneläisen, Johanna Heikkilän kanssa. Vietimme monta juhannusta heidän vierainaan Pälkäneveden saaressa. Ihastuimme seutuun ja Johanna agenttinamme löysi meille tämän paikan. Olimme Päivin kanssa heti myytyjä, vaikka tästä puuttuivat kaikki etukäteen asetetut kriteerit. Oli huono tie, jyrkkä ranta ja pieni järvi.
Ostotarjous tehtiin, se kelpasi myyjälle ja paikka on ollut Lämsän perheellä nyt 21 vuotta. Siinä ajassa paikka on kokenut monta muutosta. Tie
on parannettu, sähköt vedetty ja rakennuksia sekä tonttia kohenneltu. Viimeksi valmistui merkittävä laajennus mökkiin viitisen vuotta sitten.
—Olen laskeskellut, että vietämme täällä yli sata vuorokautta ympäri vuoden. Emme käy kovin aktiivisesti kesätapahtumissa, koska olen nähnyt työssäni tarpeeksi vappuja, Taiteiden öitä ja muuta tapahtumaa. Sappeen kesäteatteriin kyllä menemme tänäkin vuonna. Esitysajatkin näyttivät olevan fiksusti kello 14, joten ehtii hyvin vielä saunaa lämmittämään.
Rautajärven Vanhan Savotan kaltaisista, itse tehdyistä perinnetapahtumista Lämsä kertoo tykkäävänsä ja vie mielellään lastenlapsiakin mukanaan. Paras paikka on sittenkin papan tekemä keinu mökin verannalla.
—Siinä kun kääntää katsetta, näkee kaikki odottavat työt ympärillään, mutta ei ole mitään kiirettä niiden tekemiseen. Voi vain saunan lämpiämistä odotellessa nauttia rauhassa oluen, kun siltä tuntuu.
Lämsän perheen johtoajatus mökkiläisinä on, että hankinnat tehdään paikallisista kaupoista ja paikallisilta yrittäjiltä. Aikaa myöden kehittynyt palveluverkosto turvaa kaiken aina Kukkian muikkuja ja joulupukkia myöden.
Vahingossa kolumnistiksi
Parhaiten Lämsä tunnetaan mökkipaikkakunnallaan leppoisista kolumneistaan, joita on syntynyt tähän lehteen jo vuosien ajan. Lukijan on helppo uskoa, että äidinkielestä tuli aikoinaan arvosanaksi laudatur miehen muuten keskinkertaiseen ylioppilastodistukseen.
—Kirjoitin kerran yleisönosastoon jätepisteestä, johon ihmiset jättivät kaikkea jääkaapeista lähtien, vaikka hyötyjätekeskus on pienen matkan päässä. Päätoimittaja soitti ja pyysi lisää samanlaisia. Alkuun tein niitä aika paljonkin, mutta nyt tahdiksi on vakiintunut yksi kolumni kuukaudessa.
—Seurailen ja mietin erilaisia asioita vaikkapa kuntosalilla tai ratikkamatkoilla, kun muut räpeltävät kännyköitään. Kun aihe on valmiiksi hautunut, kirjoitan sen melko nopeasti ja palaan vielä kerran tai pari stilisoimaan tekstiä.
Samoja tai samoista aiheista muunneltuja juttuja ilmestyy myös Kamppi-Eira -lehdessä Helsingissä sekä synnyinseudulla Rautalampi-lehdessä. Haaveena on viimeistään eläkepäivillä saada aikaiseksi laajempaakin kirjallista tuotantoa. Varastossa on jo herkullisia tarinoiden aihioita etenkin värikkäiden poliisipersoonien elämästä.
Musiikkia tulee harrastettua terapiaorkesterin solistina ja kuntosali kuuluu ohjelmaan jopa kuutena päivänä viikossa. Sen sijaan esimerkiksi politiikan seuraaminen ei oikein jaksa enää innostaa.
—Vanhemmiten huomaa, että omat arvot muuttuvat pehmeämpään suuntaan. Ajattelen niin, että minulla ei ole varaa arvostella muita ja luokitella hyviin ja huonoihin. Tietysti töissä joutuu antamaan palautetta, mutta senkin voi tehdä monella tavalla. Toisten kunnioittaminen on johtoajatukseni ja pahaisinkin puliukko on ihminen, vaikka hänen elämänsä on mennyt jostain syystä huonommin kuin muilla.
Poliisityössä kohtaa hyvää ja pahaa
Poliisityöstä Lämsä toteaa, että perusasiat ovat pysyneet 40 vuoden aikana ennallaan.
—Keikat ajetaan, jutut tutkitaan ja luvat myönnetään. Kenttäpoliisin, joka saa huonointa palkkaa, pitää osata kaikkein eniten asioita. Jos kenttä mokaa, menee koko ketju nurin. Ihailen valtavasti nuoria, kielitaitoisia miehiä ja naisia, jotka jaksavat sitä työtä tehdä.
—On kova suoritus mennä aamuneljältä helsinkiläisen kapakan eteen selvittämään tappelua, kun paikalla ei ole välttämättä ketään muita kantasuomalaisia. Yleisöä on paikalla reilusti kännykkäkameroidensa ja neuvojensa kanssa. Monikohan timpuri tykkäisi, jos työmaalla olisi aina 50 ihmistä kertomassa, miten naula pitää lyödä lankkuun?
Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkönä Lämsän tehtäviin kuuluu vastata suurten tilaisuuksien ja valtiovierailujen suunnittelusta. Hierarkiassa se tarkoittaa apulaispoliisipäällikön ensimmäistä sijaisuutta.
—Olen saanut olla mukana tekemässä ainutlaatuisia tapahtumia, kuten Robert Lappalaisen DTM-katurata-autokisoja, yleisurheilun EM-kilpailuja ja Madonnan konserttia Jätkäsaaressa 80 000 hengelle. Linnan juhlia olen ollut turvaamassa 14 kertaa.
—Vuoden 2001 kuokkavieras-juhlissa oli kaikkein tiukimmat tilanteet. Seuraavana vuonna saimme Päivin kanssa Tarja Haloselta kutsun seinien sisäpuolelle. Ilmeisesti presidentti oli ollut tyytyväinen.
Huumepoliisin päällikön Jari Aarnion tapaus on luonnollisesti puhuttanut poliisipiireissäkin ja hankaloittanut työn tekemistä monin tavoin.
—Tunnen Aarnion tietysti hyvin pitkäaikaisena kollegana. Täytyy sanoa, että tämä tuli meille kaikille täysin puun takaa. Taitavaa touhua se on ollut ja 7-8 vuoden päästä – kaikkien oikeusasteiden jälkeen – vasta tiedetään, mitä kaikkea on tapahtunut. Eniten tilanne tietysti vaikeuttaa elämää huumeyksikössä.
Lauantai-iltapäivän tärkein jäljellä oleva tehtävä Jouttijärven rannalla on kuitenkin pienen perunamaan kylväminen.
