Luja-Lukon minipoikien treenimatkassa voisi olla vähän ihmettelemistä kaupunkilaispelaajalle, joka on tottunut kulkemaan harjoituksiin metrolla tai ratikalla. Pälkäneellä junnukoripalloilijat kulkevat hieman erilaisissa maisemissa.
Vanhemmat keräilevät pelaajia kyytiin pitkin Pälkänettä ja ajelevat pätkän valtatietä, kunnes kääntyvät sivutielle ja sivutieltä kylätielle. Kun kylätien varren talot harvenevat ja asvaltti muuttuu soratieksi, niin aletaan olla lähellä liikuntahallia.
Tanssilavan viereen 20 vuotta sitten valmistunut Uskilan liikuntahalli on elävän ja aikaansaavan maaseudun monumentti. Se nousi maalaiskylään, kun väki kyllästyi kulkemaan reilun 15 kilometrin matkan kaupungin saleille.
Nyt Uskilan liikuntahalli toimii naapurikunnan koripallojunnujen pelastajana. Kylän ja kansalaisopiston jumppa- ja lentopallovuorojen väliin on ilmestynyt Luja-Lukon minipoikien varauksia. Uusista käyttäjistä kertovat myös saliin hankitut siirrettävät korit.
Kyläareena nousi talkoilla
Kylän oma liikuntahalli on melkoinen harvinaisuus Suomessa. Uskilan areenan 20-vuotisjuhlia ja Tyrvännön Urheilijoiden 80-vuotisjuhlia vietettiin syyskuun alussa.
– Tämä osoitus hämäläisestä jääräpäisyydestä, Tyrvännön Urheilijoiden puheenjohtaja Heikki Kyttälä sanoo.
Kylällä harrastettiin jo ennen omaa hallia aktiivisesti lentopalloa ja jumppaa. Jumppia varten tehtiin vajaan 50 neliön lämmin tila tanssilavan yhteyteen, mutta lentopalloilijat joutuivat ajelemaan kaupunkiin, koska Haukilan koululla ei ole liikuntatilaa.
Halli nousi pahimpien lamavuosien keskellä pitkälti talkoohengellä. Esimerkiksi puutavara sahattiin 800 tukista, jotka isännät lahjoittivat urheiluseuralle. Hallin elementtirunko hankittiin edullisesti lammilaistehtaalta ja perustukset tehtiin talkoilla.
Aivan kaikkea ei kuitenkaan voitu tehdä vapaaehtoisvoimin. Rungon pystytyksen hoitivat ammattimiehet. Kun päällä oli vesikatto päällä, talkooporukka jatkoi eristystöiden ja sisätilojen parissa.
Kesäisin juhlakäytössä
Hallin avajaisia vietettiin kolme vuotta rakentamispäätöksen jälkeen. Rakentamisaikana tukea ei herunut sen paremmin valtiolta kuin kaupungiltakaan. Valtion liikuntarakentamisrahat menivät ministereiden kotipaikkakuntien jäähalleihin ja Valkeakoski jakoi rahansa Hakan ja Koskenpoikien kesken.
– Halli oli lähes valmis, kun saimme kolmannella hakuyrityksellä valtiolta 180 000 markkaa eli reilut 30 000 euroa. Sen turvin päästiin viimeistelemään työt ja saatiin omat rahamme pois. Lopulta kaupunkikin tuki hanketta 60 000 markalla. Se tosin perittiin seuraavina vuosina kiinteistöverona takaisin. Maksoimme veroa reilut 5000 markkaa vuodessa, Kyttälä kertoo.
Uskilan liikuntahalli on liikuntakäytössä syksystä kevääseen. Kesäisin siellä vietetään monenlaisia juhlia, sillä vieressä on tanssilava ja seuralta löytyy astiastot isojenkin tilaisuuksien tarpeisiin.
– Lisäksi hallissa pidetään koulun ja seurakunnan tilaisuuksia. Koulu tosin on huono maksaja, sillä opettajilla ei ole määrärahoja tiloja varten, Heikki Kyttälä sanoo.
Omaa hallia ylläpitävä seura saa kaupungilta muutaman satasen vuosiavustuksen. Sillä ei maksa edes talvikuukauden sähkölaskua, sillä hallin lämmitys nielee reilut 5000 euroa vuodessa.
Opisto ajeluttaa junioreita
Pälkäneen salikurjuus ei ole uusi asia. Liikuntahallia on suunniteltu ja odotettu parin sukupolven ajan.
Takavuosina salitilanne rajoitti salibandyn kasvua. Kaikille ikäluokille ei järjestynyt riittävästi harjoitusvuoroja. Jos joukkueet lähtivät sarjoihin, sali kävi auttamatta ahtaaksi. Yhteiskoulun kentällä on pituutta sen verran kuin salibandyareenalla tarvitaan leveyttä.
Solmu aukesi talkoilla: Luopioisten salibandyväki teki areenan Regon tyhjilleen jääneeseen halliin. Joukkueet oppivat kulkemaan Luopioisiin päin, ja tilanne oli hetken aikaa siedettävä.
Nyt halliin käytettynä hankittu matto alkaa olla loppu ja seinän takana olevat yritykset kyselevät lisätilaa. Halli täyttyisi pian yritystoiminnalla, jos salibandy siirtyisi liikuntahallille.
Tällä hetkellä nopeimmin kasvava laji on koripallo. Junnujoukkueista löytyy ikäluokkia, jotka siirtyvät pelailusta urheiluun. Silloin yksi joukkue tarvitsee muutaman harjoitusvuoron viikossa.
Liikuntahallia odottaa moni muukin laji. Siksi Pälkäneelle suunnitellaan kahden kentän hallia, joka on maalaispitäjässä harvinaista luksusta.
Kun Pälkäneen salitilanteesta takavuosina kitistiin, Matti Norokorpi kaivoi esiin salivuorolistat. Niistä löytyi tilaa viikonloppuaamuisin.
Nyt salit ovat käytössä aamusta iltaan arjet ja pyhät. Palloilujoukkueet ovat joutuneet levittäytymään koulujen pikkusaleille ja salibandyväki kulkee Luja-Lukko areenalle.
Muutenkin kestämätöntä salitilannetta pahentaa vielä kaksi ilmiötä: ylioppilaskirjoitukset ja kansalaisopisto.
Lukion kanssa on päästy järkiratkaisuihin: kirjoitukset voidaan järjestää muuallakin kuin jumppasalissa, jos kirjoittajia on vain kourallinen. Salia ei enää varata kahdeksi viikoksi kirjoituksia varten, vaan pulpetit voidaan välillä raahata pois.
Kansalaisopiston kanssa liikuntaväki ei pääse edes keskustelemaan. Jos Valkeakoski-opiston toimistolla päätetään, että naiset jumppaavat Luopioisten liikuntahallilla, niin junnut saavat väistyä.
Opiston etuotto-oikeus on nurinkurinen. Lasten liikuntaharrastuksien vetäjät tekevät maksutta samaa, josta opiston opettajat saavat kohtuullisen korvauksen. Siksi harrastustoiminnalle pitäisi järjestää harjoitustilat inhimilliseen aikaan ja inhimilliseltä etäisyydeltä.
Kaikki valmentajat ja vanhemmat eivät ole valmiita ajamaan naapurikaupungin maksulliselle kyläareenalle. Nyt Valkeakoski-opisto pakottaa koripallon minipojat reissaamaan ja maksamaan Valkeakoskelle.
