Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa vietetään paraikaa kirkon varhaiskasvatuksen 70–vuotissyntymäpäiviä. Vuonna 1945 Turussa alkoi vanhempien toivomuksesta ensimmäinen seurakunnan leikkikoulu. Sodan jälkeen yhteiskuntarakenne oli muuttunut ja kaupungistuminen oli alkanut. Perheet tarvitsivat tukea lasten kasvatukseen ja kääntyivät siksi seurakunnan puoleen.
Vanhemmat toivoivat lapsilleen kehittävää toimintaa ja tukea kristillisen kasvatuksen antamisessa. Turun seurakunta vastasi lasten ja perheiden elämäntilanteisiin perustamalla Suomen ensimmäisen päiväkerhon, tai leikkikoulun, kuten silloin toimintaa kutsuttiin. Tampereelle päiväkerhotoiminta rantautui 1950 ja Helsinkiin 1952. Toiminta keskittyi aluksi kaupunkiseurakuntiin, mutta 60–luvun loppuvuosina se levisi myös maaseudulle.
Pälkäneellä ensimmäiset alle kouluikäisten kerhot, nappulakerhot, perustettiin 70–luvun alussa, mutta virallinen päiväkerhotoiminta alkoi vuonna 1985. Eli siitäkin on kulunut jo 40 vuotta.
Seurakunnan varhaiskasvatuksen lähtökohtina ovat alusta alkaen olleet Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky sekä hänen oma esimerkkinsä ja kehotuksensa kohdata lapsi. Kaste-ja lähetyskäskyssä Jeesus kehottaa kastamalla ja opettamalla tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan, myös lapsista. Lasten evankeliumissa hän moittii opetuslapsiaan, kun he estävät lasten pääsyä luokseen. Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että Jumalan valtakunta on lasten kaltainen. Raamatussa Jeesus myös asettaa lapsen uskon aikuisille esikuvaksi. Jeesus sanoo, elleivät aikuiset käänny ja tule lasten kaltaisiksi, he eivät pääse Taivasten valtakuntaan.
Nämä raamatunkohdat antavat mallin seurakunnan varhaiskasvatukselle. Ne kertovat meille, että Jeesus arvostaa lapsia. Oikeastaan lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä, sillä Jumalan valtakunnassa he ovat niitä, joista meidän aikuisten tulisi ottaa mallia.
Kirkon varhaiskasvatus on lasta varten ja sillä pyritään lapsen hyvään. Kirkon varhaiskasvatuksen tehtävänä on muistuttaa koko kirkkoa siitä, että lasten vastaanottaminen ja huomioiminen on osoitus Kristuksen rakkaudesta. Jokaisella lapsella on kasteeseen perusten oikeus olla aktiivinen seurakunnassaan, tuntea osallisuutta ja saada kristillistä kasvatusta ja opetusta sekä kotonaan että kotiseurakunnassaan. Näin kirkon varhaiskasvatus ja kotien kristillisen kasvatuksen tukeminen ovat kirkon perustehtäviä. Näitä tärkeitä tehtäviä hoidetaan meidän jokaisen kotiseurakunnassamme.
Viikoittain suuri määrä lapsia ja perheitä kokoontuu monenlaiseen heille suunnattuun seurakunnan toimintaan. Joka viikko seurakunnan päivä- ja perhekerhoissa rukoillaan oman seurakunnan lasten ja perheiden puolesta. Rukous on arvokkainta mitä voimme lasten ja perheiden puolesta tehdä. Seurakunnissa myös rohkaistaan perheitä rukoilemaan omien lapsiensa puolesta ja rukoilemaan yhdessä lasten kanssa. Yhdessä tärkeän aikuisen kanssa rukoiltu iltarukous rauhoittaa ja luo turvallisuuden tunnetta lapselle.
Jokainen lapsi on rukouksen arvoinen ja seurakunnalle sekä aarre että siunaus. Meidän aikuisten velvollisuus on rakastaa ja pitää lapsesta huolta, sillä lapsilla on erityinen asema Jumalan silmissä. Jeesus käskee aikuisten kohdella lapsia hyvin, sillä lasten enkelit saavat joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja taivaassa. He ovat enkeleistä niitä, jotka ovat koko ajan lähinnä Jumalaa.
Rukoillaan siis lasten puolesta sekä kerhoissa että kotona. Ympäröidään lapset siunauksen ilmapiirillä niin, että jokainen lapsi tuntisi itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi. Tähän tärkeään tehtävään on jokainen kutsuttu. Myös sinut.
Marja Lepistö
Lapsityönohjaaja
Pälkäneen seurakunta
