Sain alkusyksyllä aika erikoisen puhelun. Eräs perheenisä soitti ja pyysi esiintymään nuoren miehen 18–vuotissynttäreille. Hän kertoi, että nämä synttärit ovat ystävien järjestämä yllätys päivänsankarille ja että esiintymisenikin olisi lahja tuolle pojalle. Päivänsankari oli ala-aste ikäisenä ollut ihan tavallinen poika, mutta oli sitten myöhemmin sairastunut lihasrappeumatautiin, joka tuntui etenevän vääjäämättä aina vain pidemmälle. Kumpikaan jalka ei enää liikkunut ja vain toisen käden muutama sormi liikkui siten, että hän kykeni itse ohjaamaan tuota sähköistä pyörätuoliaan. Meinasi tulla tippa linssiin, kun synttäreiden aikana olin hetken samassa pöydässä päivänsankarin ja hänen parhaan ystävänsä kanssa. Pöydällä oli parhaan ystävän tuoma valokuva niiltä ajoilta, kun hän oli ollut vielä täysin terve. Kuvassa päivänsankari oli kaverillaan yökylässä aivan kuin kuka tahansa meistä.
Noiden synttäreiden jälkeen – ja oikeastaan jo paljon ennenkin – jäin pohtimaan kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, miten tuo nuori mies oli niin rohkea, iloinen ja valoisa ja edelleen kiinnostunut uusista asioista, vaikka näytti siltä, että 20-vuotissynttäreitä ei ehkä tulekaan?
Ajattelen, että tuo asenne liittyy siihen, että päivänsankari oli Jeesukseen uskova poika ja tästä syystä hänellä oli varma toivo iankaikkisesta elämästä, vaikka tämä elämä näytti jo aika hauraalta. Toisen adventin eräs lukukappaleista kehottaa meitä olemaan valmiina! ”Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Toiseksi mietin itseäni. Kuinka paljon valitan ja mistä asioista oikein valitan? Olisiko niin, että minun tulisi olla paljon kiitollisempi kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on antanut ja jota minä pidän itsestään selvyytenä? Kerroin ala-astelaisille tuosta nuoresta miehestä ja kysyin oppilailta, mistä me voisimme olla kiitollisia? Lapset vastasivat viisaasti:
”Terveydestä, ruuasta, vaatteista, perheestä, kodista, mahdollisuudesta käydä koulua, ystävistä, turvallisesta valtiosta ja Jumalasta”.
Näistä moni asia ei ole itsestään selvyys maailmassa monessakaan valtiossa. Tänä päivänä, kun huomaamme, että pakolaisia on ennen näkemätön määrä liikkeellä Euroopassa, voimme olla todella kiitollisia myös siitä, että meillä Suomessa on jo pitkään ollut rauha ja itsenäinen valtio. Maat, joista eniten ihmisiä lähtee pakolaiseksi, ovat oikeastaan sodassa.
Haluan toivottaa sinulle erittäin hyvää toista adventtia ja itsenäisyyspäivää. Haluan myös haastaa sinut miettimään, mistä sinä voisit olla tänään kiitollinen.
Ismo Vettenranta
Nuorisotyön ohjaaja
Kangasalan seurakunta
