”Rukoile ja tee työtä”. Tämä vanha Benediktiiniluostarin tunnuslause – lause, joka oli myöhemmin myös Martti Lutherin paljon käyttämä – on meille tuttu ja paljon siteerattu vielä nykyisinkin. Ohjeen kahdesta neuvosta ensin mainittu on meidän kaikkien helposti toteutettavissa jos vain haluamme niin tehdä. Viimeksi mainittu sen sijaan ei olekaan itsestäänselvyys tänä irtisanomisten aikana, vaikka kuinka haluaisimme työtä tehdäkin. Rukoilemiseen liittyviä viisauksia ja opetuksia on muitakin. Kirkkoisä Augustinus opetti jo ennen em. sananpartta: ”Se joka laulaa, rukoilee kaksinkertaisesti.”
Mielenkiintoinen opetus. Onko Jumala niin musiikista pitävä, että häntä miellyttää eniten musiikillisesti esitetty rukous? Näin kanttorina olisi tietysti tässä yhteydessä mukava myöntää, että juuri näinhän se on; Jumalalle lauletut rukoukset ovat hänen prioriteettilistassa etusijalla ja hän myös vastaa niihin mieluimmin. Käytetäänhän niissä kahta hänen ihmiselle antamaansa lahjaa: sekä puheen- että lauluntuottamisen lahjaa. Tällaista rukoustako hän arvostaisi eniten? Tällä tavallako saamme Jumalan vastaamaan pyyntöihimme mahdollisimman meille mieluisalla tavalla?
Eihän se kirjaimellisesti näin ole. Luulen Ambrosiuksen tarkoittaneen sitä, että laulettu rukous monesti antaa rukoilijalle tunteen olla lähempänä Jumalaa ja kokea erityistä pyhyyden tuntua. Tästä syystä esimerkiksi jumalanpalveluksessa on monta osaa, jossa käännytään Jumalan puoleen lauletussa muodossa. Näitä ovat virsien lisäksi esimerkiksi Herra armahda, Pyhä-hymni, Jumalan Karitsa ja niin edelleen.
Näille osille on todella pitkät perinteet. Jo vanhan testamentin ajan Jumalanpalveluksessa musiikilla oli tärkeä asema ja maailman ensimmäisen virsikirjan, psalmien kirjan, psalmeista vanhimmat ovat peräisin jo satoja, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Monissa psalmeissa kiitetään Jumalaa, mutta myös rukoillaan hänen apuaan erilaisissa elämäntilanteissa. Laulettua rukousta pidettiin tärkeänä.
Entä jos Luoja ei ole laulunääntä suonut? Jääkö rukous silloin Jumalalle vähemmän tärkeäksi? Ei varmasti. Ei se ole musiikista eikä sävelmästä kiinni. Neuvoihan Jeesuskin rukoillessa menemään yksinäisyyteen ja sulkemaan ovi ja rukoilemaan siellä Jumalaa, joka on salassa ja joka maksaa rukoilijalle julkisesti. ”Vanhurskaan rukous voi paljon, koska se on harras”, opetetaan toisaalla Raamatussa. Siinäkään ei puhuta laulamisesta mitään. Raamatun sanassa meitä neuvotaan asioita pyytäessämme ainoastaan luottamaan Taivaallisen Isämme viisauteen ja hyvyyteen. Silti laulun lahjaakin kannattaa käyttää, mikäli se annettu on. Jumalalle mieluisin tapa on, että tuota lahjaa käytetään hänen kunniakseen. Valinta on meidän ihmisten.
Janne Kyrönlahti
Kanttori
Kangasalan seurakunta
