Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa, kertoo Katekismus. Rukous on siis yhteydenpitoa Jumalaan. Rukous on usein sanoja, mutta silti eri asia kuin vaikkapa runo tai muu sanallinen tuotos. Tärkeää ei ole ulkoinen muoto eikä korulauseita tarvita. Rukous on paljon pelkistetympää ja syvempää; uskallusta kääntyä Jumalan puoleen ja rohkeutta jättäytyä hänen johdatettavakseen.
Rukouksessa sydämensä saa avata Jumalalle. Saa kertoa kaiken sen, mitä ei voi kertoa kenties kenellekään ihmiselle. Voi luottaa siihen, että Jumala tietää tilanteen ja ymmärtää. Rukous voi olla anteeksipyytämistä, kiitosta, ylistystä tai avunpyyntöjä.
Sydämen puhetta Jumalan kanssa – rukous ei siis ole yksipuolista. Jumala kuulee ja lupaa myös vastata sitten kun aika on ja siten kuin on ihmisen parhaaksi. ”Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.”, lauletaan virressä 341. Joskus Jumala tietää paremmin, mikä on ihmisen paras, kuin rukoilija itse. Ihmisen hahmottama tie tai omat valinnat eivät aina ole oikeita. Siksi Jumala voi vastata rukouksiin myös yllättävällä tavalla tai välillä voi tuntua siltä, että Jumala ei vastaa lainkaan.
Elämän vaikeimmissa tilanteissa uskokin voi olla koetuksella. Ei enää jaksa uskoa Jumalan apuun tai hänen olemassaoloonsa. Tällaisten epätoivoon vaipuneiden ihmisten rukouksia on paljon psalmien kirjassa. Niissä on läsnä äärimmäinen epätoivo ja joutuminen vihollisten painostuksen kohteeksi taikka ajautuminen pimeyteen, josta ei löydy ulospääsyä. Rukous Jumalan puoleen on kuin tuskanhuutoa tai jopa vihaa siitä, ettei Jumala tee mitään. Epätoivoisimmissakin psalmeissa kuitenkin lopulta näyttäytyy toivo. Jumala näyttää tien.
Viisas ajatus on: ”Rukous ei aina muuta olosuhteita, mutta meidät se muuttaa aina.” Monet ihmiset ovat kertoneet, miten raskaimmissa elämänvaiheissa heitä on auttanut toisten ihmisten rukous ja lupaus siitä, että heidän puolestaan rukoillaan. Itsekin usein kysyn kohtaamiltani ihmisiltä, että onko sinulla mitään sitä vastaan, että rukoilen puolestasi. Yleensä tällainen esirukousapu otetaan kiitoksella vastaan.
Olen itsekin kokenut toisten ihmisten rukouksen kantavan voiman. Tiedän, että jo lapsena mummu rukoili puolestani. Monet ihmiset ovat rukoilleet elämän eri vaiheissa. Joku rukoilija kirjoitti jopa rukousnäkynsä, ja sekin on kantanut ja antanut toivoa elämän selkiintymisestä.
Kristityt rukoilevat paitsi yksin myös yhdessä. Yhdessä laulamme, yhdymme synnintunnustukseen tai liitymme rukoukseen. Yhdessä pyydämme Herran siunausta. Rukous ei koskaan lopu. Riippumatta siitä, olemmeko me jonain hetkenä rukoilijoitten joukossa, kannattelevat meitä miljoonien ihmisten esirukoukset, Jeesuksen esirukous ja Pyhän Hengen sanattomat huokaukset.
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon” (Fil 4:6)
Eija Kasari, sairaalapastori
Laitikkalan kylän asukas
