Olin eräässä konfirmaatiomessussa, jossa en ollut missään vastuutehtävissä, enkä myöskään ollut siellä kenenkään konfirmoitavan takia, vaan halusin vain mennä kirkkoon. Istuin kirkon takaosaan ja nautin messun kulusta, kaikesta tutusta ja mukavasta ja kaikesta mitä nuoret, isoset ja vetäjät olivat valmistelleet. Tottakai kirkkoon oli tullut paljon väkeä, ja heistä monet muualta ja monet sellaisia, jotka kirkossa harvemmin käyvät.
Sitten koitti ehtoollisen aika. Laulettaessa jo kolmatta tai neljättä laulua kuulin takaani, viimeisenkin penkkirivin takaa kun eräs ihminen manasi kirkonmenojen kestoa, ja erityisesti ehtoollisosion kestoa. Se on ihan ymmärrettävää, että kun paikalla on satoja ihmisiä, niin siinä kestää pidempäänkin. Tämä kommentointi ei olisi ollut minulle mikään ongelma, olenhan itsekin usein kärsimätön ja hätäinen.
Syy miksi kerron tästä on se, että tämä ihminen olisi halunnut jättää tämän aikaa vievän osion kokonaan pois, sillä toisessakin paikassa hän oli ehtoollisella saanut vain ”kuivan leivänpalan ja tilkan rypälemehua”. Tätä kammottavaa ajatusta hän myös opetti lapsille, jotka hänen kanssaan olivat, ja lapsetkin alkoivat ihmettelemään tämän ihmisen sanojen takia, miksi siellä pitää sellaista olla, ja eikö sitä voisi korvata vaikka mansikkamehulla.
En kuitenkaan sanonut hänelle mitään, vaikka tiesin mitä ehtoollinen todella on. Se ei ole välipala, jolla jaksetaan kirkonmenot loppuun asti, eikä se ole muutenkaan mikään ruoka, vaikka se siltä saattaisikin kuulostaa. Onneksi juuri rippikoulussa opetetaan mitä ehtoollinen on, ja miksi sitä jaetaan, ja minkä takia pitää nuori konfirmoida, hänen uskonsa vahvistaa, ennen kun hän saa itse osallistua ehtoolliselle. Täynnä uskoa tulevaisuuten toivon, että nämä lapsetkin vielä oppivat tuntemaan sen suuren taivaallisen lahjan, jonka me saamme ehtoollispöydässä.
Jeesus asettaessaan ehtoollisen sanoi ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni”. Me emme mene ehtoollispöytään ravintosisällön takia, niinkuin me menemme kauppaan. Me menemme ehtoollispöytään koska Kristus on siellä ihan oikeasti tarjolla. Ulkopuolisesta ja Jumalasta irtaantuneesta saattaa tuntua hassulta tällainen tapa, mutta sitä eivät olekaan ihmiset keksineet, eikä se ole meidän tekoamme, se on Jumalan itsensä asettama ja Jumalan itsensä antama lahja seurakunnalle.
Mitä tällainen syöminen ja juominen sitten hyödyttää? Siihen vastaavat nämä sanat: Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Jumala lahjoittaa meille ilmaiseksi anteeksiannon synneistä ehtoollispöydässä, siksi onkin ikävää, ettei lahja kelpaa kaikille, ja siksi sitä jaetaankin vain ja ainoastaan syntisille, jotka tahtovat saada anteeksiannon.
”Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias. Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias.” Virsi 228.
”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.” Psalmi 32.
Pertti Pehkonen
teologi Aitoosta
