Kun tänä vuonna useat joulun alla tavalliset riennot jäivät vähiin, on myös puheenaiheista ollut puutetta. Ennen sentään oli monenlaiset pikkujoulupippalot. Ja olivat presidentinlinnassa mittavat juhlat. Viime vuonna, ja tässä joulukuussa taas, ei saatu myötäelää ministerien ja muiden vallan huipulla olevien kanssa Linnan tunnelmia.
Niinpä onkin pitänyt saada puheenaihetta ainakin pääministerin vapaa-ajan juhlimisesta. Tuli vanhalle mieleen, että entisinä aikoina ministerit saattoivat viettää railakkaitakin bileitä. Vaan ei niistä koko kansalle kerrottu.
Kun me oltiin nuoria, siis joskus viisikymmenluvulla, valtakunnan huippujengi oli pääasiassa miehiä. Eikös sillä presidentti Kekkosellakin ollut niitä saunabileitä, joissa viinaksien nauttiminen oli runsasta. Virolainen oli kai raittiusmies, mutta ainakin yhdellä pääministerillä taisi olla alkoholiongelmia.
Nykyään hallituksessamme on monia nuoriakin naisia. Tuskin he juuri huppelissa hilluvat. Tällä ajalla on uusi ilmiö: ministeri on äitiyslomalla? Liekö yhtä yleistä muissa EU-maissa?
Tänä vuonna ei ole taidettu kovin yleisesti pikkujouluja viettää. Ei ainakaan ole tässä Luopioisten seurapiirissä ole sellaista kerrottu. Meillä vanhoilla on muistoja vuosikymmenten ajalta pippaloista, joissa naisväki oli juomien suhteen hyvin kohtuullista, mutta miehistä osa ei ollut. Joskus joku mielestään vääryyttä kokenut heitti hyvät käytöstavat nurkkaan ja oli vähällä käydä esimieheensä käsiksi. Joku pomo oli huppelissa estoton lähentelijä, joten alaisensa nuori neito oli varsin vaivaantunut ja yritti livahtaa kotiin.
Kun me oltiin nuoria, naisten juopottelu oli maaseudun oloissa aivan tavatonta ja sopimatonta. Nuoret miehetkin olivat aika paljon selvin päin tansseissa ja muualla. Sitten joskus jossakin hääjuhlassa saattoivat langeta iloliemen juomiseen ja kokemattomina ottivat liikaa.
Mummolla on mennyt jo muutama kymmenen vuotta siitä, kun joulupukki viimeksi vieraili meillä… Ei oikein muista koko hommaa. Täällä Luopioisissa oli selvää, että se pukki, joka kävi vain parissa naapurissa, oli vähäpuheinen ja raitis. Eräs tuttu mies, ikänsä kaupungeissa asunut, toimi joskus ihan ansaintamielessä tilauspukkina. Taisi olla liki kolmekymmentäkin paikkaa aaton iltatunteina. Jotkut tilaajat tarjosivat lämmintä glögiä palelevalle pukille. Siis niissä kodeissa, joissa isäntä itsekin oli ”juhlatuulella”.
Kaikkea hassua muinaisiin jouluihin liittyvää tulee vanhan leskimummon mieleen, kun taas juhla-aika lähestyy. Mutta ei yhtään hymyilytä, kun on vaara, että kiihtyneessä tautitartuntatilassa jäisivät jopa lapset ja lastenlapset vallan näkemättä.
Mymmeli
