Sahalahdella kokoontuvan taidemaalausryhmän töitä on totuttu ihailemaan Makasiinissa kesäisin. Tänä vuonna tuohon jo perinteeksi muodostuneeseen käytäntöön tuli muutos, kun ryhmä vetäjänsä Irene Karangan johdolla päätti koota näyttelyn kuluneen harrastuskauden tuotoksista Kuhmalahden kirjastoon.
Kuhmalahti-vaihtoehto toteutui Anni Yli-Hinkkalan ehdotuksen pohjalta.
– Mervi kyseli minua pitämään omaa näyttelyä, mutta en yksin rohjennut. Puhuin taideryhmässä, että pitäisimme näyttelyn yhdessä Kuhmalahdella ja Irene innostui ideasta heti.
Toukokuun ajan Kuhmalahden kirjastossa voi ihailla, mitä kahdeksanhenkinen maalausryhmä on saanut irti vuoden teemana olleesta kylänraitista. Esillä on myös aikaisempien vuosien töitä.
Raittien tunnistusta
Timo Piilemän valokuvamaisen tarkat maalaukset vievät kylänraiteille Pakkalantielle ja Sahalahden keskustan tuntumaan. Helvi Jousmäki taas kuvaa hänelle läheistä rakennusryhmää Sappeessa ja Sirpa Laaksonen kotimökkiä.
Anni Yli-Hinkkala löysi vuoden teema-aiheen hyvin läheltä.
– Tässä on Yli-Hinkkalan talo 2000-luvulla. Seinäväri on tosin kirkkaamman keltainen kuin oikeasti, hän esittelee.
Vierelle ripustetusta, 1930-luvun taloa kuvaavasta maalauksesta voi tarkistaa, millaisia muutoksia ulkoasussa on vuosien kuluessa tehty. Samalle vuosikymmenelle sijoittuu anopille joululahjaksi annettu taulu hänen lapsuudenkodistaan Pennon osuuskaupasta.
Ilma Virtanen toi näyttelyyn lintutauluja, Vuokko Valkonen luontoaiheisia töitä ja Antti Nikkinen muiden muassa Äkäsmyllyn ruskaa. Hannu Lantilan iloinen Paatissa-työ saa sen katsojan odottamaan kesää.
Murheet unohtuvat
Sahalahden taidemaalausryhmä kokoontuu harrastuskaudella kerran viikossa Sariolan koulussa. Anni Yli-Hinkkala kehuu iltojen hyvää ilmapiiriä ja siellä tarjolla olevaa ohjausta.
– Monesti ei itse huomaa työnsä vikapaikkoja, ei sitä, että mittasuhteet ovat vääriä. Ireneltä tulee niihin neuvoja.
Kuhmalahtelaiselle harrastajalle maalaaminen merkitsee hermojen lepuutusta ja murheiden unohtamista. Tässä taideterapiassa hän on käynyt säännöllisesti vuodesta 2007, jolloin navetta tyhjeni lypsettävistä ja jäi aikaa omalle harrastukselle.
– Minä olin aina puhunut, että sitten kun olen eläkkeellä, niin haluan maalata öljyväreillä.
– Kun lehmät lähtivät, niin Jussi sanoi, että menet nyt taidepiiriin, kun olet siitä puhunut, Yli-Hinkkala kertoo miehensä kannustuksesta.
Öljyvärejä hän suosii edelleen maalatessaan Sariolassa ja omassa sopessaan kotona, tyhjilleen jääneessä koululaisen huoneessa.
– Voi maalata uuden kuvan edellisen päälle, jos jälki ei miellytä silmää, harrastaja kehuu öljyvärien suomaa uusiksi ottamisen mahdollisuutta.
Valkeakoski-opiston Sahalahden taidemaalausryhmän näyttely Kuhmalahden kirjastossa 30.5. saakka.
