Sappeessa vietettiin maailman kutupuikkopäivää

Knitting in public -päivää vietetään kesäkuun toisena lauantaina. Sappeessa neuloivat/kutoivat Minna Hölli (oik.) ja Päivi Heinonen (vas.). Keskellä istuva Hellevi Salonen ehti kahvin nauttimisen lomassa myös virkata.

Toukokuun toinen sunnuntai on Suomessa äitienpäivä, mutta kesäkuun toisena lauantaina vietetään kaikkialla maailmassa Knitting in public -päivää, joka suomeksi tarkoittaa neulomista julkisella paikalla. Sappeessa virkattiin ja neulottiin ruuttahuoneen edessä. Tässä jutussa käytetään neulomisen sijasta kutoa-sanaa, sillä niin on meilläpäin tapana sanoa.

Päivän perusti Danielle Landes Yhdysvalloissa 2005, koska hän halusi osoittaa, että kutominen on muuttunut. Aikaisemmin naiset, erityisesti mummot, kutoivat tarpeeseen. Sukkia ja tumppuja ei ostettu kaupasta, koska niitä ei siellä myyty, eikä ollut rahaa ostaa. Landes huomasi, että asiat olivat muuttuneet: kutomisesta oli tullut nuorten naisten harrastus. Isoäitien yksinäinen puikkojen helskyttäminen on muuttunut yhteisölliseksi toiminnaksi. Kutojat tapaavat kahviloissa, vaihtavat kuulumisia, keskustelevat kiinnostavista asioita ja ovat yhdessä vapaaehtoisesti, omasta halustaan. ”Yhdessä siksi, että halutaan, ei siksi, että on pakko”, kuuluu Landesin manifesti nettitietosanakirja Wikipedian mukaan.

Sappeen tapahtuman ideoi tursolalainen Minna Hölli, joka oli löytänyt päivän uuden tablettitietokoneensa uumenista.

Viime lauantaiaamuna Sappeen ruuttahuoneen edessä Minna Hölli kaivoi esiin oranssin käsityön, josta tulee huivi. Hellevi Salonen sommitteli virkaten nettikameran huppulahjaa esimiehelleen ja minä kudoin sukkaa. Koska isoäitimme ehtivät joskus siemailla kutomisen lomassa kupposen kahvia, teimme mekin niin. Minna toi pöydän ja liinan ja Hellevi kukat. Minä sirottelin pöydälle posliinikupit ja asetit, joilta nautimme muun muassa Hellevin paistamia ohukaisia ja Minnan sommittelemia pikkuleipäsiä.

Entä sitten sosiaalisuus? Ensimmäisenä paikalle ajoi Helvi Jousmäki, joka on ottanut oheiset kuvat. Hän purskahti raikuvaan nauruun, sillä taivasalla kutominen näytti niin lystikkäältä.

– Ihanaa, että ainakin yksi ihminen tulee hyvälle tuulelle, hän tyrski.

Paikalle pyöräili nuorukainen, joka kokeili, toimiiko polkupyörä, jonka hän kunnosti pojilleen kesän Karustanrannan uimaretkiä varten. Rupattelimme tovin muun muassa Sappeen kesäteatterista. Paikalla pyörähtivät myös Minnan appivanhemmat, jotka olivat menossa tiekokoukseen Hauholle.

Puoli yhdeltätoista alkoi sataa ripsotella, joten kasasimme käsityöt, astiat ja tarjottavat ja veimme tuolit ruuttahuoneelle.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?