Yön sylissä Luopioisten taidekesässä

Yön sylissä -näyttely esittelee Taija Ahosen keramiikkaa ja Marjut Heiniön maalauksia.

Luopioisten taidekesässä Mikkolan Navetalla nähdään seuraavaksi kahden paikallisen taiteilijan töitä. Marjut Heiniön maalauksia ja Taija Ahosen keramiikkaa on esillä Navettakalleriassa 18.7.–1.9. Näyttelyn nimi on Yön sylissä.

Marjut Heiniö on luopioislainen kuvataiteilija, joka on käynyt Espoon Taidekoulun Lasse Marttisen oppilaana ja opiskellut grafiikkaa Amos Anderssonin taidemuseolla Aukusti Tuhkan koulussa. Lisäksi hän on kouluttautunut lukuisten muiden opettajien ohjauksessa.

– Alkuun työni olivat, kuten varmaan useimmilla maalareilla, hyvin naivistisia. Puu oli puu ja talo oli talo. Maalasin lähes päivittäin ja hiljalleen huomasin, että minä en enää vienytkään sivellintä, vaan sivellin alkoi viedä minua. Eräs pitkäaikainen opettajani sanoi minulle jossain vaiheessa: ”Marju! Sinun ei enää tarvitse esittää mitään, ala maalata!”

– Ei-esittävä, abstrakti työskentely avautui minulle ja olin riemuissani. Vähitellen varjot ja valo alkoivat sulautua yhteen. Tiesin mikä väri vei kauas, mikä toi lähelle. Löysin töilleni oivan myyntipaikan. Maalasin lisää ja lisää.

Lupaavan alun jälkeen Marjut Heiniö alkoi pitää yksityis- ja ryhmänäyttelyitä. Luopioisiin muuttaessaan hän jätti taideyhdistykset ja halusi maalata vain itselleen. Vasta tutustuttuaan Mikkolan Navettaan ja sen väkeen Heiniö huomasi taas maalaavansa myös muille.

– Yön sylissä -näyttelyn teema antaa rajoituksia yhtä paljon kuin vapauksia. Yö voi olla pimeä, valoisa, pitkä, unentäyteinen, pelottava, levollinen, hetkellinen ja ikuinen sekä paljon, paljon muuta. Toivoisin, että kävijä tutustuisi töihini avoimin mielin ja löytäisi töistäni katseltavaa katsomisen jälkeenkin. Nämä työt ovat tulleet minusta, maailmastani, minun kokemuksistani, kertoo Marjut Heiniö.

 

Marjut Heiniön Aavelaiva, akryyli kankaalle, 2012.

Keramiikkataidetta Kuhmalahdelta

Taija Ahonen asuu nyt kolmatta vuotta Kuhmalahdella. Aiemmalta koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteilijä. Vuonna 2004 hän muutti takaisin Suomeen Belgiasta ja alkoi opiskella lasia ja keramiikkaa Hämeen ammattikorkeakoulussa, josta valmistui vuonna 2009. Taija Ahonen toimii keramiikan tuntiopettajana Kangasala-Opistossa ja Valkeakoski-opistossa. Lisäksi hänellä on kotinsa yhteydessä keramiikkapaja, jossa oman taiteellisen työn lomassa järjestetään kursseja sekä kansalaisopiston kautta että yksityisille ryhmille.

Taija Ahonen kertoo, että maalla asumisen myötä luonto on tullut voimakkaammin mukaan hänen töihinsä.

– Puolentoista vuoden ajan olen käsitellyt yö-teemaa, joka edustaa minulle jotakin aineetonta, ohutta ja tummaa. Aiemmin työstin valkeaa posliinimassaa ja olemukseltaan hentoa ja herkkää paperiposliinia. Nyt halusin ottaa käyttöön karkeat tummemmat massat, jättää näkyviin ronskin kädenjäljen. Kaikkein karkeinta massaa käyttäessäni myös minuun tarttui konkreettinen jälki. Työtä tehdessäni en huomannut mitään, mutta kädet pestyäni niihin sattui. Huomasin, että oikean käden kynsistä oli hioutunut osa pois ja kynnen alta paljastunut nahka punoitti arkana.

Taija Ahonen pohtii, että keramiikassa muodon antaminen on konkreettinen teko. Ajatukselle ja tunteelle annetaan sekä muoto että kuva. Uniikkiesineiden työstö on hyvin intuitiivinen prosessi. Toisinaan alun ajatus muodostuu hyvin samanlaisena eteen, toisinaan taas esineestä tulee jotain aivan muuta. Prosessi vie kauemmas kuin osaa suunnitella. Työskentely on yhteistä, savi sanoo oman sanansa ja antaa ohjeita, joskus käskyjäkin. Työstäminen on nautinnollisinta silloin, kun tahto ja suunta ovat yhteisiä.

– Näissä töissä olen tutkinut, miten pinta ja muoto yhdessä avaavat esineeseen uuden tilan. Näkymän jonnekin kauas. Yössä minua kiinnostaa ennen kaikkea rajojen hämärtyminen, muuntuminen ja muutos. Valon muutoksen myötä yksityiskohdat katoavat, rajat liikkuvat ja muodostuvat uudelleen. Maisema niin luonnossa kuin mielessäkin näyttäytyy erilaisena. Aamun valjettua rajat palaavat, pinnat selkiytyvät ja täsmentyvät, järjestys palautuu. Yö unineen ja tunnelmineen on ollut minulle aina yhtä todellinen kuin päiväkin. Yhdessä ne ovat totta. Yö avaa oven jonnekin, jossa kasvaa suuria mustikoita – yhden teoksen nimi on Unen tuolla puolen kasvaa suuria mustikoita.

Taija Ahosen keramiikkaa on parhaillaan esillä myös Valkeakoskella ja Tampereella. Voipaalan taidekeskuksen Ceramega-näyttelyyn hän on toteuttanut isokokoisen tilateoksen. Keramiikan suurkatselmus on avoinna syyskuun alkuun asti. Lisäksi Ahosen töitä on nähtävillä Vuoreksen asuntomessuilla Modus ry:n designlainaamon osastolla elokuun puoleen väliin asti.

Taija Ahosen Unien vartijat, savustettu paperiposliini, 2011.