Monenlaista menijää

Aurinko vähät välitti Sappeen Matkailukeskuksella järjestetystä tapahtumaviikonlopusta, mutta issikkaretkeilijöitä, karavaanareita, kasaritanssijoita ja värikuulapelureita se ei haitannut

 

Vapaus vetää karavaanaria

Juha Rakkola vieraili Sappeen matkailukeskuksella viime viikonloppuna. Karavaanariporukan viikonloppuun kuului yhteispelejä, tanssimista kasarihenkeen, karaokekilpailuja sekä luontopolku. Syystreffit järjestettiin viidennen kerran.

Valtakunnallisen karavaanariliiton varapuheenjohtaja Juha Rakkola on karavaanari henkeen ja vereen.

– Kun arki ahdistaa, ei kun pakataan vaunu ja lähdetään liikkeelle. Sitä olen perheen ja nyttemmin vaimon kanssa tehnyt lähemmäs 30 vuotta, Rakkola kertoo.

Karavaanarielämää Rakkola kutsuu henkireiäkseen. Jos ruoho vaunun ympärillä kasvaa liian pitkäksi, ei karavaanarin tarvitse hakea ruohonleikkuria ja ryhtyä työhön.

– Sitä irrotetaan vaunu ja senkus vain suunnataan muualle, Rakkola hymyilee.

Suomen lisäksi pariskunta on muun muassa kiertänyt Jäämerta, vieraillut Niagaran putouksilla ja matkannut Berliiniin heti Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Onpa karavaanaripariskunta nähty myös MTV3:n Karavaanarit-ohjelmassa.

– Olemme vaimon kanssa melko sosiaalisia karavaanareita ja tätä kautta olemme saaneet paljon ystäviä. Mikään ei kuitenkaan estä karavaanaria olemasta erakko. Ei kun vain verhot ja ovi kiinni. Kyllä karavaanari siitä tajuaa, että nyt ei auta ruveta tuppautumaan seuraan.

 

 

 

13-vuotias Elias Husgafvel ja 12-vuotias Vilma Kiikkola tähtäävät huipulle kilpatanssissa.

”Tanssiessa täytyy koskea poikaan”

12-vuotias Vilma Kiikkola tiesi pienenä haluavansa tanssia. Hän ei vain osannut valita lajia.

– Äiti ehdotti tuhatta eri tanssia aina hip hopista ja baletista lähtien. Jotenkin vain tiesin, että ne eivät sopineet minulle, Kiikkola kertoo.

Kun Kiikkola vieraili Hämeenlinnan Elomessuilla ja näki vakio- ja lattaritanssiesityksen, hän huudahti äidilleen löytäneensä etsimänsä.

– Menin suorinta tietä Hämeenlinnan seudun Pivotkerhoon ja aloitin kilpatanssiharrastuksen. Olin löytänyt etsimäni.

Pivotkerhossa Kiikkola tutustui Elias Husgafveliin, josta tuli viime keväänä hänen tanssiparinsa.

5-vuotiaana tanssimisen aloittanut Husgafvel kertoo suoraan, että hänen päämääränsä on nousta ”takaisin” Suomen ykköskilpatanssijoiden keskuuteen.

– Olen entisen parini kanssa ikäsarjamme moninkertaisia suomenmestareita. Parini muutti kuitenkin Espanjaan, joten minun piti keksiä jotakin uutta.

Kun Kiikkola ja Husgafvel puhuvat tanssimisesta, tajuaa lajin heti olevan heidän suuri intohimonsa. Se on hauskaa, mutta työtä tehdään myös tosissaan.

– Minusta on hassua, kun koulussa kaverit sanovat, etteivät he voisi koskaan harrastaa tanssia, koska siinä pitää koskea poikaan, Kiikkola nauraa.

Husgafvelin kaverit sen sijaan olivat aluksi sitä mieltä, etteivät pojat voi lainkaan harrastaa tanssia.

– Ihmeellisen hyvin ne ovat kuitenkin jo harrastukseeni sopeutuneet. Syytä onkin, sillä tanssimista en ole lopettamassa, Husgafvel vakuuttaa.

 

 

Värikuulapeli ei ole militanttitoimintaa

Antti Turusen mukaan värikuulapeli kehittää fysiikkaa ja kuntoa.

Värikuulavuokrausta tarjoavan Paint Baronin yrittäjä Antti Turunen muistuttaa, että lajissa kyse on ”pelaamisesta”, ei ”sotimisesta”.

– Kyseessä on joukkue- ja urheilulaji, joka kehittää fysiikkaa ja kuntoa. Välineiden kohdalla puhumme ”merkkaimista”, emme ”aseista”, eli lajissa ei todellakaan ole tarkoitus millään lailla satuttaa toista tai leikkiä olevansa sotatantereella. Militanttitoimintaa tämä ei siis ole, Turunen sanoo ponnekkaasti.

Itse Turunen aloitti lajin harrastamisen lähes kymmenen vuotta sitten. Firma puolestaan sai alkunsa viitisen vuotta takaperin. Yrityksen täysin verkoitettu kenttä sijaitsee Sappeen Matkailukeskuksen läheisyydessä. Pelaaminen siellä vaatii aina vetäjän.

Lajia suositellaan yli 12-vuotiaille, sillä varusteet maskeineen, merkkaimineen ja pukuineen painavat jonkin verran.

– Vaikka toisin luullaan, talvi on lähes parasta aikaa pelata, kun lumesta tulee paikkoja, joiden takana väijyä, pälkäneläistaustainen Turunen vinkkaa.

 

Issikalla metsään

Hanna Paasio ohjasti Elina Loukusaa islanninhevosretkellä.

Sappeen Matkailukeskuksella nähtiin viime viikonloppuna myös hyvä joukko islanninhevosia ja ratsastajia. Sappeen Islanninhevospalvelut järjesti nimittäin paikan päällä puolen tunnin mittaisia maastoreissuja.

Retkelle innolla lähtenyt Elina Loukusa kertoi pitävänsä reippaista hevosista.

– En halua sellaista löntystelijää. Toki reippaudessakin on huonot puolensa, jos hevonen vallan villiintyy eikä ratsastaja pysy kyydissä, Loukusa pohdiskeli.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?