Luovuus, ennakkoluulottomuus, kekseliäisyys – siinä olivat Luopioisten kunnan eväät, joilla pieni maaseutukunta kirkasti imagoaan.
Luopioisten viimeviikkoisessa vaalipaneelissa Mikkolan Navetalla panelistit Tero Ahlqvist (ps.) Marjaana Laaksonen (vihr.), Perttu Pohjanperä (vas.), Olavi Seppälä (kok.), Eveliina Hakala (kesk.) ja Timo Ailio (sd.) olivat yksimielisiä siitä, että samoilla eväillä kannattaisi markkinoida myös uutta Pälkänettä.
Pinnassa poreili vanha Luopioisten henki, kun panelistit ja yleisö pääsivät yhdessä muovaamaan unelmien Pälkänettä.
Käsittelyssä lukiolaisten mietteet
Vaalipaneeli poikkesi tavanomaisesta siinä, että osa ajasta käytettiin ryhmätyöskentelyyn. Kunkin panelistin piti ryhmätyön päätteeksi tiivistää ja esittää johtamansa ryhmän ajatukset yleisölle.
Ryhmien pohdittavaksi annettiin Pälkäneen lukion opiskelijoiden mietintö siitä, millainen Pälkäneen tilanne voisi olla parhaimmillaan tai pahimmillaan vuonna 2030. Piti miettiä, miten nuorten hahmottelemat tulevaisuudenkuvat saavutettaisiin tai vältettäisiin.
– Haluamme tuoda keskusteluun kuntalaisten näkökulman ja samalla mittaamme näiden kuuden ehdokkaan ryhmätyötaitoja, perusteli vaalipaneelin juontaja Harri Arola.
Lukion opiskelijat näkivät parhaana vaihtoehtona viihtyisän, turvallisen ja elinvoimaisen kunnan, pahimpana itsenäisyytensä menettäneen, värittömäksi peräkyläksi taantuneen seudun.
Kuusi sattumanvaraisesti valittua ryhmää päätyi siten kukin tahollaan pohtimaan keinoja, joilla uhkakuvat torjutaan ja unelmat toteutuvat.
Vuokra-asunnoilla alkuun
Keskustelun ytimeen nousi kunnan näkyvyys ja houkuttelevuus asuinpaikkana. Yksituumaisesti todettiin, että kunnolliset palvelut voidaan säilyttää vain hankkimalla riittävästi asukkaita tasaisesti koko kunnan alueelle.
Riittävä ja monipuolinen asunto- ja tonttitarjonta on taas yksi perusedellytys sille, että kuntaan saadaan asukkaita.
Perttu Pohjanperä totesi, että tarjontaa pitäisi olla eri intressiryhmille. Tontteja on kyllä kaavoitettu paljonkin, mutta kaikki muuttajat eivät ensimmäiseksi halua sitoutua maapalaseen, ja toiset taas haluaisivat mahdollisuuden vaikkapa pienimuotoiseen viljelyyn.
Olavi Seppälä muistutti, että ennen Luopioisten kuntaan oli helppo muuttaa, koska tasokkaita vuokra-asuntoja oli saatavissa.
– Tulevat rantatontin ostajat haluavat ehkä katsella ensin ympärilleen muutaman vuoden ennen kuin lopullisesti asettuvat. Kunnan vuokra-asuntotarjontaa pitäisi nopeasti lisätä, koska sillä tavoin ihmisiä saadaan tulemaan tänne. Sitten jos muut palvelut tyydyttävät, monet kyllä jäävät pysyviksi asukkaiksi, Seppälä uskoi.
Vohlisaari jakoi mielipiteitä
Luopioisten vaalipaneeli poikkesi muista siinä mielessä, että kuntaliitos ja mahdolliset liitoskumppanit eivät herättäneet keskustelua. Keskiössä oli nykyisen alueen elävyyden säilyttäminen, mistä panelistit olivat niin yksimielisiä, että eri poliittisten ryhmien välille oli suorastaan vaikea saada eroja.
– Vanha Luopioisten henki elää. Vasemmisto kannattaa kokoomuksen ehdotusta ja päinvastoin, yleisön joukosta naureskeltiin.
Ainoa kipakka väittely käytiin Vohlisaaren kaavoittamisesta. Aloitteen keskusteluun teki yleisön joukosta Pentti Lahtinen.
Eveliina Hakala ja Olavi Seppälä kannattivat koko niemen kaavoittamista vakituisen asutuksen käyttöön, jotta kuntaan saataisiin riittävästi houkuttelevia tontteja. Timo Ailio, Marjaana Laaksonen ja Tero Alhqvist taas olivat valmiit jättämään koko alueen yleiseksi virkistysalueeksi.
Perttu Pohjanperä otti hieman pehmeämmän kannan ja arveli, että nyt jo rakennettu osa voitaisiin kaavoittaa asuintonteiksi, mutta siten, että niissä edellytettäisiin ekologisia ratkaisuja kuten kuivakäymälöitä.
Nykyinen valtuutettu ja uuteen valtuustoon ehdolla oleva Jarkko Pihkala (kok.) tosin huomautti, että Vohlisaaren kaavaa ollaan jo suunnittelemassa, ja ainakin tämän hetken suunnitelmissa kärki on tarkoitus jättää virkistysalueeksi.
Kuntakuvaan tarvitaan väriä
Mikkolan Navetan paneelissa keskusteltiin paljon siitä, mitkä olisivat kunnan parhaat markkinointivaltit ja miten niitä käytetään oikein.
Osa keskusteluryhmistä katsoi, että Pälkäneen kannattaisi profiloitua nykyistä selvemmin vihreänä luontokuntana ja aktiivisena matkailukuntana. Vapaa-ajan asukkaat, Sappeen matkailukeskuksen käyttäjät ja tapahtumavieraat välittävät omalta osaltaan positiivista kuntakuvaa, mutta silloin heillä pitää olla mielikuva koko kunnasta eikä vain yhdestä tai parista kohteesta.
Onnistumisia ei kannata ainakaan kätkeä.
– Jos jotain hyvää tapahtuu, se pitää laittaa heti pinnalle, Marjaana Laaksonen muistutti.
Eveliina Hakala puolestaan totesi, että positiivisuutta ja miellyttävää kuntakuvaa voisi jokainen kehittää omassa asenteessaan. Yksi ihminen tai yksi hallintokunta ei riitä välittämään myönteisiä mielikuvia.
Ryhmien mietinnöissä painotettiin, että positiivisen Pälkäne-kuvan luomisessa voitaisiin omaksua vanhan Luopioisten kunnan konsteja: kekseliäisyyttä, avoimuutta uusille ideoille, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.
– Yksistään potkukelkkakaistat tuottivat Luopioisille runsaasti valtakunnallista näkyvyyttä, eikä niihin tarvinnut upottaa miljoonia. Sadan tonnin talotkin pääsivät televisioon neljällä kanavalla, Luopioisten entinen kunnanjohtaja Rauno Haapanen muistutti.
