Ajatuksia ajan käytöstä ja kulumisesta

Olen ensimmäistä vuotta eläkkeellä. Minulta kysytään usein, että miltäs nyt tuntuu ja miten oikein saan aikani kulumaan. Aika nyt kuluu kuluttamattakin. Totta on, että on aikaa on, mutta toivon, ettei aika vain valu kuin vesi viemäriin, vaan että osaisin käyttää sen oikein.

Virressäkin sanotaan, että joutukaa sielut on aikamme kallis. Turhaan ei aikaansa tuhlata saa.

Eläkkeelle jääminen on jonkinlainen äkkipysähdys. Ei ole sitä omaa kiireistä elämänrytmiä, tunnetta, että on ”tärkeä” tai tarpeellinen työssään. Lienee tuttua monelle.

Toki eri asia on, jos on sairaana tai uupunut. Silloin eläkkeelle jääminen on suuri helpotus.

Työ on monesti mennyt kaiken edelle ja nyt on aikaa myös pysähtyä miettimään, että mikä on oleellista, mikä on tarpeellista ja hyödyllistä. Tärkeää on antaa aikaansa niin omaisille varsinkin lastenlapsille ja niille jotka tarvitsevat aikaani.

Tärkeää on myös Jumalan Sanasta voiman ammentaminen tähän päivään. Jesajan kirjassa sanotaan. ”Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.”

On hyvä muistaa, että emme elä vain itsellemme. Rakkauden kaksoiskäsky opettaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä.

Aikamme on rajallinen ja siksi on tärkeää tietää, että koko elämämme on Jumalan käsissä. Hän tietää kaiken.

Jesaja vakuuttaa kirjassaan: ”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan, niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.”

Saamme rukoilla virren sanoin: Mua suojaa Sä Isä armoinen, Sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen, iäiseen elämään siellä.

Siunausta elämääsi

Papu

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?